Viikko ysi oli siis viimeinen koulu viikko ennen meidän väliviikkoa ”Spring break” viikkoa. 🙂 Luvassa oli tiukkaa opiskelua, ilmainen lounas, aussijaliksen semifinaali ja terassilla istuskelua.. 🙂
Tiistaina tanssissa alkoi paritanssi osiot.. Luvassa oli papereista askeleiden opiskelua ja hihittelyä. Gymnastics and dance kurssi kaverini on aika nuoria ja nuorin poika taitaa olla 19 vuotias. Sitä aina miettii, että ketä muita saman ikäisiä tuntee ja yllättyy.. 😀 Suurin osa on 20-21 vuotiaita, mutta onneksi sentään muutama poika on mun ikäsiä. 🙂 Eli tunneilla ei kannata ottaa mitään kovin vakavasti. 😀
Keskiviikkona olikin sitten kiva yllätys. 🙂 Sain tiistaina mailin, että mun TÄYTYY osallistua ilmaiselle lounaalle, koska olen Jyväskylän yliopistosta, joka on Victoria university:n ystävyys yliopisto. Kaikki vaihto-opiskelijat seuraavista yliopistoista oli siis paikalla:
- Jyväskylän yliopisto (minä)
- The University of Western Ontario, Kanada (Joel & Kara)
- Deutsche Sporthochschule Köln, Saksa (Felix, Thomas, Alexandra, Dominic, Kim, Viktor and Björn)
- Indiana University, USA
- Biwako Seikei Sport College, Japani
Lounasta ennen oli siis aussi opiskelijoille vaihto-oppilasinfo ja meidän piti sanoa muutama sana omasta yliopistosta aussi opiskelijoille. Sen jälkeen oli hieno lounas yliopiston omassa ”harjoittelu” ravintolassa meille vaihtare sekä vuonna 2012 meidän yliopistoihin vaihtoon lähteville. Jostain kumman syystä Suomeen ei kukaan ollut menossa. 😀 Mutta silti mun piti olla paikalla.. Mutta en valita, koska ilmainen lounas alkupaloineen ja hienoine jälkiruokineen ja viineineen kelpaa aina. 😀 Istuin ”vanhempieni” Karan ja Joelin kanssa ja Joelilla oli hieman vahtimista meissä naisissa. ”Älkää edes kuvitelko, että söisitte somineen sitä ankkaa!” Haarukalla ja veitsellä kun ei oikein meinannut saada hienoja alkupaloja syötyä.. Mutta maltettiin kuitenkin olla käyttämättä sormia. 😀
Lounaan jälkeen lähdin Kölniläisten kanssa juna-asemalle ja EDELLEEN ne puhui vaan saksaa. Hermohan mulla meinas taas mennä.. Kun tarpeeks monta kertaa jaksoin valittaa niin Thomas ja Felix vaihtoi takas enkkuun ja pysyin kartalla mistä puhutaa.. 😀 Puhe oli shoppailusta ja muahan ei montaa kertaa tarvi pyytää mukaan, jos kyse on shoppailusta. Jäin siis Southern Crossilla pois poikien kanssa ja mentiin shoppailemaan. Yritettiin ettiä mille kenkiä, mutta aussi tytöt kayttää aivan jäätäviä korkkareita, joten en löytäny mitään. Koroksi ei siis riitä mikään pari senttiä vaan korkkareiden korot on valehtelematta 10cm ja lisäks korkoa on myös päkiän alla.. Ei voi ymmärtää, miten sellasilla kävellään! Shoppailuiden jälkeen mentiin mun suosikki terdelle Southbank:iin. Sellainen terde, joka on vedessä sillan alla. 😀 Siitä vaan tulee ihan Lappeenrannan sataman terassit mieleen ja siksi se on yksi mun suosikeista..
Perjantaina (16.9) oli luvassa AFL jalista.. Valitsin omaksi AFL joukkueekseni Hawthorn Football clubin eli HAWKS! Ja valintahan perustuu siihen, että team sportin kurssikaverini David Hale pelaa kyseisessä joukkueessa. 🙂 Peli oli MCG:llä (Melbourne cricket ground), jonne mahtuu Etihad stadiumia, josta aikaisemmin olen kertonut, vielä enemmän katsojia. Katsojia tälle kyseiselle areenalle mahtui siis lähes 100 000 ja kyseisellä areenalla on järjestetty 1956 kesäolympialaiset! Peli oli tietenkin loppuunmyyty ja sinne ei tainnut edes saada lippuja ellei ole jäsen. Aussit siis jonottavat jopa 20 vuotta, että ne saa jäsenyyden tälle areenalle.. Eli heti syntyessään kaikki Melbournelaiset alkavat jonottaa tätä jäsenyyttä.. Eli siis tämäkin jo kertoo kuinka tosissaan täällä ollaan tämän jaliksen suhteen. 😀 Pääsin siis katsomaan peliä ilmaiseksi aussi avecini kanssa.. Sain kortin lainaan kaverini kaverilta. 😉 Ja olihan se nyt aivan upeeta! Tupa täynnä katsojia ja semifinaalipeli.. Ja vielä tuttu poika pelaamassa! Katottiin osa pelistä yläkatsomosta, mutta viimiset kaksi erää päästiin ”ruohonjuuri tasolle” kattomaan 4. riviin. Huikeeta.. Ja kuvat kertoo ehkä sanoja enemmän 😉
HAWKS- COLLINGWOOD
Semifinaaleissa pelasivat siis oma joukkueeni HAWKS ja COLLINGWOOD. Ensimmäinen oppitunti AFL jaliksesta oli ”Sun on joko vihattava tai rakastettava Collingwood joukkuetta!” Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. Tämä joukkuehan on, kun Jokerit. Rahalla saa pelaajia.. Ja valitettavasti myös mainetta ja kunnia (toisin kun Jokerit Suomessa) 😉
Minä ja 98 000 muuta fania!
Lopulta mun joukkue kuitenkin hävisi, Collingwood meni finaalin.. MUTTA tänä vuonna ei onneksi tullut mainetta ja kunnia vaan suurin pokaali meni Geelong catseille.. Ja Meikäläinenhän oli näissäkin kinkereissä areenalla 😉 Mutta siitä lisää myöhemmin!
12.9 Mulla alkoi viikko 8 koulussa, kun Suomessa taisi alkaa toinen viikko.. Pieni koti-ikävä alkoi iskeä vuorikiipeilyleirin jälkeen, kun tajusin, että kaikki kaverit on Jyväskylässä.. Ja varmaan myös siksi, koska vuorikiipeilyleiri oli ehdottomasti yksi kohokohta tähän astisen vaihtoni aikana ja nyt se sitten olikin jo ohi.. :/ Mutta ehkä keksin täällä vielä tekemistä tammikuun loppuun asti.. 😉
Mutta takaisin kouluviikkoon kahdeksan. Luvassa oli maanantaina perus tanssiluento, uintia ja bodybalance tunti.. 🙂 Tiistaina olikin sitten työjuttuja. Olen siis hakenut töihin henkilöstövuokrausfirmaan ja sieltä sanottiin, että vuoroja ei tule ennen kun teen Australian alkoholipassin. Tiistaina oli siis vuorossa 4 tunnin alkoholipassin suoritus. Mies joka piti luennon oli itse asiassa todella hyvä ja aika meni melko nopeasti. Pääsimme jopa vähän näyttelemään kännisiä hankalia asiakkaita. 😀 Mutta nyt ehkä sitten pääsen töihin tienaamaan passiin käyttämäni rahat takaisin. 🙂 Ja näyttäähän se Ausseissa työskentely hienolta CV:ssä. Vai näyttääkö edes? :happy:
Mutta sitten keskiviikkoon..Keskiviikkohan ei tunnetusti täällä ole pikku-lauantai, mutta me järjestämme bileet jos niin haluamme. 😉 Luvassa oli siis trafic light party. Alottelut olivat siis meidän kämpillä tyttöporukalla. Kerrankin oli saksalaisia vähemmistö paikalla. 🙂 Ruotsi-Suomi ja Saksa edustettuina.. Tästä sitten kävelimme reilun kilsan bileisiin, jotka olivat baarissa Swanston streetillä.. Baarista löytyi sitten jenkki tytöt ja kaikki muut, jotka asuvat opiskelijakylässä. Kerrankin ne oli raahautunut porukalla keskustaan! 🙂
Meno oli melkoisen hurjaa ja jotenkin taas taidettiin olle melko humalassa. Tai minä en myönnä mitään, mutta muut oli. Megan ainakin. 😀 Student village people lähtivät tilataksilla, kun baari meni kiinni ja mun oli tarkoitus kävellä kotiin. Jotenkin kuitenkin olin taas ylipuhuttavissa jatkoille.. Lähdettiin North Carltoniin jatkoille katsomaan jalkapalloa. 😀 Pari saksalaista poikaa ja italialainen Nicola, jonka kämpille menimme. Nicola asuu 12 hengen ”kommuunissa”, jos sitä voi sellaiseksi sanoa. Jokaisella on omat iso huoneet, yksi iso keittiö, olkkari ja muutama vessa/suihku.. Paikka oli kuitenkin tosi kiva ja siisti, joka tosin johtui siitä, että siellä käy siivooja pari kertaa viikossa. 😀 Pelin oli tarkoitus alkaa joskus neljän aikoihin, mutta oarin paukun ja pitsan jälkeen nukahdettiin kaikki ennen peliä.. 😀 Oli varmasti hieno peli, vielä kun tietäisin, mikä peli edes oli kyseessä.
Tämän viikon rilluttelut eivät tietenkään loppuneet keskiviikkoon vaan perjantaina oli luvassa AMI (Australian mates of INternationals) järjesti taas ilmaisen ruuan ja juoman tapahtuman ”Mid-semester-catch-up” tapaamisen ja tietenkin olin siellä. 😀 Ilmainen ruoka ja juoma saa kummallisesti kaikki vaihtarit liikkeelle. Tarjolla oli pitsaa ja vähän kaljaa ja tietenkin paljon tuttuja naamoja. 🙂 Ja mun parhaat kaverit oli siellä, joten olin tyytyväinen.
Felix, minä, Allison, Tom, Bini ja Shannon <3
Kun ilmainen kalja ja pitsat loppu, päätettiin vaihtaa paikkaa. E55 niminen baari oli mukava ja tykättiin siitäkin, mutta kevään ensimmäiset lämpimät päivät pitää viettää ulkoterassilla! Lähdettiin siis kattoterassille Swanston streetille keskustan ytimeen! Siellä hieman chillailua, mutta ei muuta ihmeellistä.
Brighton beach!
Lauantaina kenelläkään ei ollut krapulaa tietenkään ja lähdettiin RANNALLE. Minä, Sini (FIN) ja Eileen (SWE) ja löydettiin kuitenkin rannalta myös Kölniläiset.. Vähänhän siellä oli tuulista, mutta kuitenkin pysty sanoo käyneensä rannalla. Ja tarkeni siellä ihan shortseissa ja t-paidassa!
Rannalla löhöilyn jälkeen olikin sitten vuorossa FACEBOOK-bileet. 😀 Ideana oli se, että jokainen laittaavalkoisen t-paidan päälle, johon muut saa sitten kirjottaa..Kyllä on hienoja paitoja nyt kaikilla sitten! Sain Sinin houkuteltua mukaani bileisiin. On se kumme kun toinen ei ollut 3kk juonu ja päivän kun viettää mun seurassa niin jo haluu lähtee bileisiin. 😀
Tom, Felix ja Björn
Mutta ei illassa mitään ihmeellistä ollut.. Otettiin Sinin kanssa väärä trammi ja jouduttiin kävelemään hiukan, että pääsimme ensin Binille alottelemaan. Siitä sitten isompiin bileisiin, jossa lähes kaikki oli taas saksalaisia.. 😀 Ja siellä sitten vierähti lähemmäs neljään, kunnes poliisit tuli perinteisesti pysäyttämään hyvät kotibileet. Kumma juttu, muka mekkala oli liian kova o.O Yöksi sitten menin Binin lattialle nukkumaan Sinin kainaloon.. Aamulla Binillä oli naurussa pitelemistä kun meitä nukkui kuusi ihmistä pitkin ja poikin olohuonetta.
Viikko sivistyksestä poissa ja heti piti tietenkin alkaa kirimään muita kiinni bileiden suhteen.. 🙂
Ensin tiedossa oli tietenkin vuorikiipeilyleirin after party bileet (10.9). Suurin osa oli niin väsyneitä tai kipeitä lauantaina, joten saatiin vaan neljä tyttöä kasaan. Muitakin vaihtareita oli bilettämässä lauantaina, mutta ei löydetty muita, koska jokainen pieni porukkahan oli sitten loppupeleissä eri baarissa. Yksi porukka keskustassa, yhdet Chapel streetillä, yhdet St Kildassa ja me jäätiin Fitzroyhin. 😀 Yritys oli kova saada kaikki porukat kasaan, mutta nämä pienet porukat oli jokainen vähän omia klikkejä, joten yhdistäminen olisi ollut liian vaikeaa. 🙂
Minä, Allison, Eva ja Sandra aloteltiin Evalla noin kilsan päässä mun kotoa. 🙂 Siitä sitten baariin Fitzroyhin.. Fitzroyssa on enemmän pubeja kun tanssiclibeja, mutta me kaikki haluttiin tanssimaan, joten tanssipaikkaa sai vähän etsiä. Löydettiin joku hieman epäilyttävä paikka, mutta musiikki oli hyvää, joten päätettiin mennä sisälle.. Ja sisäänpääsymaksuakaan ei ollut. Ehdittiin vähän aikaa tanssia, kunnes kaikki neljä tyttöä katottiin toisiimme ja repesimme.. Tajusimme tulleemme homobaariin.. Päässäni alkoi tietenkin välittömästi soimaan seuraava biisi.. 😀
httpv://www.youtube.com/watch?v=HTN6Du3MCgI
Ihmettelinkin, kun menimme sisälle, että miten ihmeessä kaikki pojat osaa tanssia ja miten niin moni poika on tanssilattialla näin aikaisin illasta (noin klo 23).. 😀 Mutta siis oli siellä tyttöjäkin ja musiikki oli tosiaan tanssittavaa ja tunnelma kohdallaan. Joten ei valittamista! 🙂 Iltamme loppui kuitenkin melko lyhyeen, kun Allison ja Sandra lähtivät jo kohti kotia joskus yhden aikoihin. Minä ja Eva tosin vielä käytiin yksillä ja pitihän se yöpitsallakin käydä, kun ei roskaruokaa ollut viikkoon saanut. 😀 Mutta kokonaisuutena ilta oli kiva ja kerrankin sitä tuli käveltyä kompuroimatta kotiin. 🙂
Bileethän ei tietenkään loppuneet tähän vielä. 🙂
Vielä viimeinen osa vuorikiipeilyä 😉
DAY SIX
8.9 Thursday
Viimeiset päivät alkoi olla käsillä.. 🙂 Ja väsymys alkoi jo vähän tuntua, nakyä ja haista. 😀 Onneksi saatiin nukkua vähän pidempää torstaina, koska univelkaa oli vähän kerennyt kertyä viikon aikana, vaikka aikaisin oltiinkin menty nukkumaan. Mulla alkoi lonkat olla puutuneet retkipatjalla nukkumisesta ja hartiat jumissa kallion kielekkeelle kattelemisesta.. (lähinnä varmistaessa), mutta edelleen oli intoa herätä uuteen päivään. Aamu olikin alkoikin melko mukavasti, koska kömpiessäni teltasta ulos, näin heti aamusta kengurun ja pienen poikasen.. Pääsin Evan kanssa varmaan 5m päähän katsomaan kun emo ja poikanen söivät yhdessä aamupalaa. 🙂 Tosin poikanen oli emon pussissa turvassa ja nähtiin vain pää.. Siinä ne söi yhdessä aamupalaa meidän vieressä. 🙂 Tämä kenguru oli joku reilu metrin korkuinen.. 🙂 Pohjoisessa sitten kuulemma voi nähdä mun kokoisia kenguruita, jos nyt jossain vaiheessa sinne asti pääsen reissaamaan!
Aamupalaksi oli taas tarjolla puuroa. Allison ”saanks mä vähän maistaa tota?” Brown rakas telttakaverini oli mm. syönyt jo kaikki aamupalatarvikkeensa, joten sain tehdä vähän suuremman annoksen puuroa 🙂 Viimeisen kerran meidän piti myös kasata leiri kasaan. Viimeinen yö kun oli tarkoitus nukkua ”luolassa”. Viimeinen katsaus leirin vieressä keltaisena kukkivalle rypsipellolle ja matka kohti Grapians national parkia..
Palasimme siis samaan kansallispuistoon, josta matkamme oli alkanut ensimmäisenä päivänä. Luvassa ei ollut enää kiipeilyä tai ainakaan sellaista johon olimme tottuneet. Päivä oli enemmänkin tutkimusmatka kansallispuiston hienoihin paikkoihin eli paljon ja vähän lisää patikointia. 🙂 Ensin patikoitiin ehkä reilu tunti ja nähtiin hienoja luolia matkan varrella. Sitten luvassa oli bouldering kiipeilyä (en tiedä sanaa suomeksi) eli siis kiipeilyä matalalla ilman turvavarusteita. Enemmän siis tekniikan harjoittelua. Kokeilin vähän kiipeillä, mutta kädet oli jo niin hapoilla, että en kovin kauaa jaksanut kiipeillä. Ja putoaminen kalliolle ei myöskään houkutellut. 😀 Jack, Dominic ja Wain taisivat olla ainoat, jotka innostuivat enää kiipeilemään. Minäkin liityin valokuvausryhmään melko nopeasti.. Chillailu, hengailu ja vain upeiden maisemien katselu oli mulle ihan tarpeeksi. 🙂
Kara ja Joel patikoimassa!
Sitten se aivan pakollinen ryhmäkuva ja tietenkin jokaisen kameralla!
Ryhmäkuvaaaaa...
Kiipeilyiden jälkeen luvassa oli lisää patikointia ja hienoja ”luolia”.. Yksi luola oli mun suosikki, jossa kuin ikää pystyi kiipeämään kallion sisällä. En pysty oikein selittämään tätä nakyä, koska en tiedä luokittelisinko tämän edes kallioksi, luolaksi vai vuoreksi. Mutta ehkä kuva auttaa ymmärtämään. 🙂
Monitasoinen luola
Näkymät olivat siis niin hienoja.. Kalliota/vuoria silmän kantamattomiin.. Ja seurassakaan ei ollut valittamista. <3 Patikointi jatkoi kiipeilyiden ja valokuvausten jälkeen hieman vaarallisemmalla osiolla. Jouduimme kaikki siis köyttämään itsemme turva köyteen, koska kävelimme niin lähellä kallion reunaa. Jotenkin sellainen 150m pudotus ei houkutellut. Lisäksi patikoinnin lopussa luvassa oli vielä viimeinen ja se kaikista pisin laskeutuminen.. Solmut kiinni ja menoksi.. Wihuuuuu… Noin se Jenni ”tipahti” 50m alas kallion vierusta. 😉
Wihuu.. 50m matkaa!
Päivän puuhastelun jälkeen palattiin autolle ja päätettiin tehdä päivällinen auton lähettyvillä, jottei meidän tarvitsisi kantaa kaikkia kokkausvälineitä yöpaikalle. Viimeisellä päivällisellä oli luvassa kaikki, mitä meillä oli jäljellä eli riisiä, maissia, herneitä ja jotakin purkkikastiketta.. Nam 😀 Päivällisen jälkeen kello olikin jo sen verran paljon, että oli jo pimeää ja edessä oli reilun puolen tunnin melko tiukka patikointi pimeässä. Otsalamppu olisi tässä vaiheessa reissua ollut ihan kätevä, mutta en halunnut tuhlata sellaiseen rahaa ja kyllä se tavallinen parin dollarinkin lamppu ihan toimiva oli. Otimme siis mukaan vain makuupussit ja alustat ja lähdettiin patikoimaan. Me oltiin koko porukka odotettu koko viikko, että päästään vihdoin siihen kauan puhuttuun luolaan yöksi. Wain ohjasi meidät hänen salaiseen paikkaan ja tässä vaiheessa jouduimme kokemaan pienen pettymyksen. Paikka ei ollut luola vaan nukuimme taivasalla korkean kallion vieressä.
Olin aluksi ihan pettynyt, mutta kun kirkkaat tähdet alkoi loistaa myöhemmin, ei ollut enää kyllä valittamista. 🙂 Viimeinen ilta meni nuotion vieressä istuessa leikkiessä ja jutellessa. Mafia pelissä olin Allisonin kanssa aivan ylivoimainen ja saimme koko leirin murhattua 😛 And then it was time to cuddle.. Osa porukasta pettyi niin paljon, että emme päässeet luolaan yksi ja he etsivät oman luolan, jossa nukkuivat. Me loput kymmenen kuitenkin ängettiin vieriviereen kallion viereen nukkumaan.. Ja oli se kyllä hieno kokemus nukkua taivasalla tähtiä katsoen. Eikä ollut edes kylmä, koska makuupussi oli niin lämmin ja koska muut nukkui niin lähellä. Alamäessä tosin oli vain hieman ongelmallista nukkua, kun kaikki valui mäkeä alas.. 😀
DAY SEVEN
9.9 Friday finally here
Perjantaiaamuna heräsimme siihen, kun Michael hihitteli ”makuuhuoneemme” vieressä siskonpedillemme ja otti kuvia. 😀 Kaikki oli viimeisenä aamuna todella hehkeän näköisiä ja valokuvauksellisia. 😀 Lisäksi olimme valuneet koko porukka noin metrin alamäkeä alas ja kaikki oli samassa kasassa kylki kylkeä vasten nukkumassa, ehkä se johtui kylmästä yöstä.. 🙂
😀
Laitoimme makuupussit ja alustat kasaan ja lähdimme patikoimaan autolle, puheenaiheena oli ruoka kuten aina. Karan suosikki aihe varsinnkin leirillä oli ruoka ja herkuista puhuminen.. 😀 Nyt kysymyksenä oli ”Mikä olisi täydellinen aamupala?” Aikaisempia aiheita oli mm. viimeinen ateriasi, herkut ympäri maailmaa (etenkin jenkeissä ja Kanadassa), täydellinen jälkiruoka jne.. 🙂 Meillä oli siis vielä yksi täydellinen aamupala odottamassa alhaalla sekä edellisen päivän tiskit!
Aamupalan jälkeen oli vielä viimeinen ryhmäympyrä.. Ja keskustelu, mikä oli parasta, mitä opit muilta/muista. Suurimmalle osalle paras päivä oli multi pitch climbing kuten minullekin ja toinen päivä, jolloin saimme kiipeillä auringonpaisteessa koko päivän. Megan myös kertoi, mitä oli oppinut musta. 🙂 Se sanoi ihailevansa mun päättäväisyyttä, että jos päätän jotain niin teen sen niin kiipeilyssä ja muutenkin elämässä. Lisäksi se sanoi ihailevansa mun ongelmaratkaisutaitoja, että pystyn kuulemma käsittelemään asioita paremmin kuin moni muu. Olin hyvin otettu. Megan sanoi, että myös Binillä on tällaiset ongelmaratkaisutaidot, onkohan se siis se ikä? 😀 En tiedä, mutta olin otettu. 🙂 Megan on vain niin ihana, söpö hassu tyttö, josta ei vaan voi olla tykkäämättä!
Edessä oli vielä bussimatka Melbourneen, jossa oli luvassa ”tartu mikkiin” laulun arvauspeli, kahvia, roskaruokaa ja SULKAATA.. 😀 Kun pääsimme autoon sisälle niin PAM! Sieltä se kaatosade tuli, joka tosiaan kesti seuraavat kaksi päivää. Olimme siis onnekkaita! 🙂 Koululle päästyä vielä viimeisen kerran tavaroisen selvittelyä ja sitten olimme valmiit junaan. Paluu sivistyksen pariin tuntui melko kummalta ja muiden ihmisten näkeminen.. Olimme varmasti hehkeä näky juna-asemalla. Minulla oli vielä viimeisenä edessä matka kotiin keskustan halki kaikkine tavaroineen. Ja sitten olikin vuorossa lämmin suihku kotona.. Todella kuuma ja pitkä suihku! Kyllä sitä oli odotettu, vaikka kyllä toinen viikko olisi vielä mennytkin ilman suihkua! 😉
DAY FOUR
6.9 Tueasday
Tiistai toivoa täynnä! Toivoakin tarvittiin tänä päivänä, mutta voin sanoa, että tiistai oli täydellinen! 🙂
Tiistai alkoi aamupalaverilla ympyröitymisellä, hartia hartiassa kiinni 😀 Kuten tavallisestikin. Ohjaajat sanoivat, että ryhmä jaetaan kolmeen osaan ja kaksi ryhmää lähtee tänään tekemään multi pitch climbing retken tänään ja kaksi ryhmää tekee sen huomenna. Kolmas ryhmä jäi molempina päivänä alas tekemään lyhyenpiä kiipeilyjä ja harjoittelemaan solmuja ja ankkureiden rakentelua. Jotenkin kummallisesti ryhmät muodostui pienellä vaivalla kiipeilytaitojen mukaan kuin itsestään ja pääsimme ilman tappeiluita aloittamaan päivän. Dominic, Will ja Jack eli parhaat kiipeilijämme lähtivät tekemään toisena ryhmänä multi pitch climbing retken, mutta he tekivät hieman vaikeamman reitin kuin minun ryhmä. Minä, saksalainen Daniel ja jenkki poika Nick lähdimme tekemään toisena ryhmänä multi pitch climbingia. Multi pitch climbing tarkoittaa siis huipulle kiipeämistä osissa. Ensimmäinen johtava kiipeilijä siis kiipeää ylös ja varmistaa oman reittinsä ylös laittamalla ankkureita matkalle, joihin kiipeilija sitten laittaa oman köytensä kiinni. Jos siis ensimmäinen kiipeilijä tippuu alas niin se tippuu edellisen ankkurin alapuolelle, mutta onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. 😀
Wain, minä, Nick ja Daniel lähdettiin kohti meidän seinää. Minä olin enemmän huolissani ruuasta ja juomasta kuin kiipeilystä, koska otimme mukaan vain muutaman mysli-/energiapatukan. Joille tosiaan pitkän päivän aikana oli tarvetta. Aamu oli hyvin kuuma ja aurinko melko polttava, mutta säätilahan muuttuu täällä melko nopeasti, joten onneksi otin pitkähihaisen paidan mukaan. Wain lähti siis kiipeilemään ensin ja päästyään ensimmäiselle kielekkeelle oli mun vuoro lähteä matkaan. Wain siis varmisti ylhäältä mun kiipeilyni ja jos olisin tippunut, niin en olisi tipahtanut minkään ankkurin yli.. Ensimmäinen osuus oli noin 30-40m pitkä ja melko haastava, mutta ei kuitenkaan liian. Päästyäni ylös oli Nickin vuoro. Odottelin siis vain kielekkeellä ja höpöttelin Wainin kanssa, kunnes pojat pääsivät kielekkeelle. Daniel kiipesi viimeisnä ja hänen oli tarkoitus ottaa kaikki Wainin laittamat ankkurit mukaan, mutta tehtävä ei ollutkaan ihan niin helppo. Danielilla siis kesti järkyttävän kauan jka kerta repiä välineet pois kallion raoista ja kerran Wain jopa joutui kiipeämään alas hakemaan yhden ankkurin. (josta Wain ei ollut yllättäen kovin iloinen) 😀
Istuskelin ensimmäisellä kielekkeellä ehkä 45min ja katselin, kuinka sadepilvet lähestyivät. Polttava aurinko vaihtui yhtäkkiä kylmäksi tuuleksi ja pieniä sadepisaroita alkoi tippua taivaalta. Daniel pääsi vihdoin ylös kielekkeelle, mutta me kaikki neljä jouduimme odottamaan, millaisen sään sääherra meille keksii. Sateella kiipeäminen kun ei ole kovin mielekästä. Oli melko kuumottavaa istua pienellä kielekkeellä ja vain katsoa lähestyviä sadepilviä. Kuulimme jopa kaatosateen lähestyvät.. Ja kuinka ollakaan sadepilvi väisti meidät sekä toisen kiipeilyryhmän. Kolmas ryhmä oli kastunut useamman kerran päivän aikana, mutta me kaksi ryhmää saimme kiipeillä kuivilla kallioilla. Se sadepilvien näky jasateen ääni oli vaan niin hieno…
Edessä oli siis vielä kaksi muuta osuutta. Koska olin ensimmäinen kiiåeilijä, niin Wain sai kuunnella kivoja tarinoitani aina pisimpään. 😀 Tosin se oli hyvin kiinnostunut Suomesta, koska yllätys yllätys sekään ei ollut koskaan käynyt Suomessa. 😀 Kumma juttu. Ennen omaa kiipeily osuutta piti odotella, että Wain kiipeää ylös ja oman osuuden jälkeen taas odottelin, että pojat kiipeää ylös. Onneksi Nick oli mun jälkeen, koska pääsin tutustumaan vähän paremmin tähän vähän hiljaiseen jenkki poikaan. 🙂 Ja toisaalta Daniel oli hieman rasittava niin en olisi jaksanut ehkä sen kanssa istuskella niin pitkään. 😀 Aika kului päivän aikana todella nopeasti, vaikka istuskelua ja odottelu oli paljon. Tosin maisemat oli kohtuu hienot. Valtava rypsipelto, joka on ennen ollut merta oli edessämme ja 150m korkea kallion seinämä selän takana.. Veti MELKEIN sanattomaksi.
Viimeiselä kiipeily osuudella alkoi jo voimat olemaan melko lopussa. En taa sollut ihan kuunnellut ohjeita ja pienenä yllätyksenä tuli lopun ”kieleke” jossa joutui kiipeämään väärään suuntaan kaltevaa seinää.. Tässä kohtaa viimeistään sai puristaa kaikki viimeiset voimat. Ja paras kohta päivää oli kyllä katsoa juuri ennen viimeistä puristusta alas maahan..Siellä sitä oli 140m kallion seinämää alla. 🙂 Vois sanoa, että oli voittajafiilis! Ja kyllä otti mahanpohjasta! 🙂 Seinämä ei siis ollut suoraa pudotusta ja en nähnyt ihan suoraan alas asti, joten se ei ollut niin pelottava kuin olisin olettanut, mutta hieno se näky oli! Tässä vaiheessa veti sanattomaksi. Liekö energian puute vai näkymät! 😀 Lopulta pojatkin pääsivät alas ja käveltiin loppu 10m vuoren huipulle ja katseltiin pieni hetki maisemia. Oltiin kuitenkin kaikki niin nälkäisiä, koska kello oli jo 17.30 ja ei oltu syöty kunnolla aamupalan jälkeen, joten lähdettiin kävelemään alas. Me ei päästy laskeutumaan alas, kuten toinen ryhmä, koska meidän reitti oli pidempi, koska jouduimme vähän kiertämään ja aikaa meni siksi enemmän. Mutta kävelykin kelpasi tässä vaiheessa.
Leiriin päästyäni kokkausryhmäni (Allison, Megan ja Bini) olivat onneksi aloittaneet jo kokkaamaan, koska olin kuolla nälkään! 🙂 Kyllä omat lenkkarit tuntui kiipeilytossujen jälkeen hyvältä jalassa ja ruoka maistui hyvältä. Unikin tuli illalla silmään melko nopeasti. Allisonin vuoro oli kertoa mulle iltasatuja ja taisin nukahtaa jo ensimmäisen lauseen aikana tyhmä onnellinen virne naamalla. 😀 Tämä on varmasti vaihtoaikani hienoimpia päiviä!
DAY FIVE
7.9. Wednesday
Tämä päivä oli mun virallinen hengailupäivä. Kaksi tyttö ryhmää lähtivät tekemään multi pitch climbing reissuja ja yksi ryhmä jäi leirin lähelle kiipeilemään ja tekemään solmuja. Kanadalaispoika Joel joutui jättämään multi pitch climbing reissun väliin, koska hän satutti ranteensa edellisenä päivänä laskeutuessaan kiipeilyn jälkeen. Joku teini oli ottanut aurinkoa kiipeily paikan alla ja Joel oli joutunut väistämään tätä tyttöä ja satutti samalla kätensä. Meidän ohjaajat sanoi, että olisit vaan laskeutunut päälle, jos kerran joku on niin tyhmä ja on kiipeilypaikan alla ottamassa aurinkoa. Michael puhui myös Meganin kanssa aamulla pienen tovin ja he tulivat siihen tulokseen, että Megan jää tekemään solmuja meidän ryhmän kanssa. Megan tuli siis edellisenä iltana aivan vittuuntuneena takaisin leiriin, koska se ei ollut läpäissyt solmutestiä (en ymmärrä miten se on mahdollista)! Megan selitti jotakin, että sen on saatava 80% arvosanasta, koska tämä ei ole hänen oman pääaineen kurssi, joten siksi se oli niin vihainen siitä yhdestä solmukokeesta. Luulen kuitenkin, että perimmäinen syy, miski Michael ei päästänyt Megania kiipeämään jonkun ryhmän kanssa oli se, että jos Megan hermostuu kesken kiipeilyn, ei vaihtoehtona ole kuin jatkaa ylöspäin. Voisin kirjoittaa kirjan Meganin huikeista kommenteista, mutta voin jättää sen toiseen kertaan. 😀 Neiti draama queen.. Mutta silti niin ihana ja rakas mulle!
Minä, Megan ja pojat siis lähdimme kertailemaan solmuja ja tekemään ankkureita. Kaikki oli edellisen päivän kiipeilyn jälkeen melko poikki ja ankkureiden rakenteleminen oli ihan kivaa vaihtelua. Aamupäivä opetettiin vuorotellen Meganille solmuja ja lopulta kaikki läpäistiin meidän solmukoe ja päästiin kiipeämään. 😀 Minä olin melko laiskalla tuulella ja sääkin oli harmaa ja vähän sateinen, joten en oikein jaksanut kiipeillä tänä päivänä. Kiipesin yhden pidemmän seinän ja sen jälkeen avustin muita. Pojat yllytti Meganin kiipeämään yhden vaikean seinän ja siinä sitten kestikin tunti ellei kauemminkin. Dominic, Jack ja Joel huus Meganille vuorotellen ohjeita mitä tehdä. Pojat päätti, että ne ei meinaa ottaa tyttöä alas seinältä ennen kun se on ylhäällä. Koska seinällä rimpuileminen vie kaikki voimat ja tämän jälkeen Megan ainakin olisi väsynyt ja hiljaa. 😀 Lopulta pojat lähes vetivät Meganin ylös, mutta tästä pienestä avusta ei Meganille kerrottu, koska se oli niin iloinen kiivetessään vaikean seinän ylös asti. 😀 Väsyneenä sitä ei välttämättä edes tajua. jos joku vetää narusta ylöspäin ja auttaa.. Mutta ainakin Megan oli iloinen..väsynyt.. ja hiljaa.. Joten kaikki voitti.
Keskiviikon seinä
Kahdella multi pitch climbing ryhmällä ei ollut ihan niin hyvä päivä. Saksalaistytöt Bini ja Sandra sekä aussi tyttö Tess lähtivät tekemään Wainin kanssa saman seinän, jonka me teimme edellisenä päivänä. Kara, Allison ja Eva lähtivät tekemään jonkun todalla helpon seinän ja tytöt olivat melko kuolleita, kun ne palas takaisin leiriin 18.30. Oltiin jo huolissamme! Molemmat multi pitch ryhmät oli kastuneet ja oli ollut lähellä, että olis pitänyt kääntyä takas. Mutta puolessa välissä matkaa on melko vaikea enää kääntyä. Matka ylös ja alas kun vie melkin yhtä kauan. Karan ryhmä oli joutunut aamulla odottelemaan, että muut teini ryhmät väistää, että he pääsivät kiipeämään. Tytöt myös saivat Mickin mukaan, jolla nyt aina vaan kestää kaikki kauemmin kuin kahdella muulla opettajalla. Lisäksi Mick oli laittanut reiluna miehenä tytöt kantamaan omat painavat vaelluskenkänsä ja jotain ylimääräisiä kiipeilyvälineitä. Muilla ryhmillä kun oli vain mukana tasan ne tarvikkeet mitä tarvittiin.. Tytöt olivat siis kastuneet läpimäriksi ja tuuli oli ollut melko kova. Ja siihen lisänä vielä painava reppu kamoja niin voi sitten miettiä, kuinka nautinnollista kiipeäminen oli! Tytöt oli melko äkäisiä, kun ne palasi leiriin, mutta loppu viikosta tämä kokemus taisi kuitenkin olla heillekin se paras. 🙂
Illalla luvassa olikin erikoisillallinen. Opettajamme Wainin harrastus on ”dumbster diving” eli siis dyykkaamista ja saimme tuliaisiksi roskiksesta 8kg kanaa.. 😀 Kana oli menossa vanhaksi samana päivänä, mutta kaupat olivat heittäneet ne pois illalla.. Kanat olivat siis paketeissa ja olivat kuulemma olleet roskiksen päällimmäisenä.. 🙂 Tiedä häntä, mutta hyvää se oli. Voi, että. Wain sanoi, että kunnon liha on aina parasta leireillä tonnikala/nuudeli ruuan jälkeen. 😀 Ja totta se kyllä oli!
Illalla vielä perus nuotion ääressä istuskelut ja pienten ”taikatemppuje” tekemistä. Kaikille jauhoa kourallinen ja abracadabra! Kun kymmenen henkeä heittää jauhot samaa aikaan nuotioon saa hienon leimahduksen aikaiseksi.! Wau.. Kaikkea sitä oppii vielä vanhanakin! 😀 Ja lisäksi luvassa oli myös tutustuttaminen aussi bändeihin. Tosin aussivahvistuksien ja ohjaajien sanat oli hieman hakusessa joten luvassa oli paljon ”something something.. don’t remember words..mmmm..hhhmm..” sanoja.. 😀 Mutta tanssiesitykset korvasi laulun! :shout:
Hiphei ja hellurei..
Niin se vaan aika rientää, eikä oo tullu tänne päiviteltyä mitään aikoihin. Ja syyhän on ainoastaan se, että en pysty vaan pukemaan sanoiks mun vuorikiipeily viikkoa. Se oli vaan niin huikee! Upeet maisemat ja ihania ihmisiä ja niin monta hienoa hetkeä.. Olin reissun jälkeen jopa sanaton! 😀 Olen täällä ollut tosin jo useamman kerran sanaton. Siskonikin nauroi miulle, että ”taasko siulla on ollu huikee viikko? Eiks viime viikkokin ollu sellanen?” 😀 Mutta yritetään nyt kuitenkin jotain kertoa reissusta…
DAY ONE
3.9 Saturday
Aamu alkoi todella aikaisella herätyksellä klo 5.45.. Perus aamupuurot ja ei kun rinkka ja eväsreppu selkään ja matka kohti trammi pysäkkiä. Kaikkihan varmasti jo tietää, että julkinenliikenne täällä EI toimi! Otin aikaisemman trammin varmuuden vuoksi, mutta enköhän silti myöhästynyt junasta, koska se lähtikin sitten 3 minuttia etuajassa. Otin seuraavan junan Southern crossille, josta ajattelin napata suoran junan Meltoniin johon mun piti päästä. Missasin senkin, mutta onneksi löysin Binin, joka myös oli myöhässä 😀 Eihän siinä auttanut kun lähteä aamukahville ja odottaa 40 min seuraavaa junaa. Eipä tosin oltu ainoat, jotka oli myöhässä. Puolet porukasta oli myös myöhässä, joten NO WORRIES 😀
Henkilökohtaisten tavaroiden (makuupussit, alustat, kypärät, valjaat jne jne..) ja ryhmäkamojen (teltat, trangiat..) vuokraamisen jälkeen alkoi pakkausoperaatio. Kaikki kiipeilykamat ja muut yhteiset kamat (vesitonkat, teltta pressut..) sekä meidän omat kamat pienempään minibussiin ja traileriin ja opiskelijat toiseen minibussiin ja matkaan! Matka kohti Grampians National Parkia voi alkaa! 😉 Matkalla pysähdyttiin vielä kahville ja suklaakakuille ja täytettiin vesitonkat ja tietenkin käytiin viimeisen kerran kunnollisessa vessassa ja pestiin kädet saippualla. 😀
Saavuimme ”Summerday Valley” nimiseen paikkaan iltapäivästä ja kaikki oli odotti, että milloin päästään kiipeämään. Ensin tietenkin luvassa oli kiipeilytavaroiden purku autosta patikointia kiipeilypaikalle. Ensimmäisenä päivänä ei vielä päästy itse tekemään ankkurisysteemejä vaan katsottiin vaan, kun kolme opettajaamme teki kaiken työn. Kyllä sitä mietti pikkasen aluksi, että tuohon ankkurisysteemiinkö mun on luotettava?! Ankkurisysteemeistä voin kertoa vähän lisää myöhemmin, kun pääsimme itse tekemään niitä 🙂 Aluksi luvassa ei ollutkaan kiipeilyä vaan laskeutumista (abseiling) kalliolta alas. Jokaisen piti itse syöttää köyttä ja laskeutua alas ”omin voimin”. Tietenkin opettajat oli varmistamassa toisella köydellä, ettei kukaan pysty putoamaan maahan, jos ote vaikka pääsisi lipsumaan. 🙂 Pudotus oli ehkä vain 30m mutta kyllä se jännitti. Ei siinä tosin ollut aikaa jäädä miettimään liikaa! Ketään ei oikeastaan ehtinyt edes jännittämään kauheasti, kun sitä vaan mentiin! 😀 Edes Kara ei ehtinyt jännittämään, vaikka tyttö väitti pelkäävänsä korkeita paikkoja.
Ruokatauko
Laskeutumisen jälkeen luvassa oli kiipeilyä, solmuja ja varmistamista. Opeteltiin ”kahdeksikko”-solmu joka tuli kyllä tutuksi kaikille viikon aikana. 😀 Tätä solmua sai vääntää joka päivä useita kertoja, erilaisin variaation! Opettajat valmistelivat viisi eri tasoista lyhyempää kiipeily kohtaa, jossa pääsimme vihdoin kokeilemaan taitojamme. Pitihän sitä kiivetä kaikki paikat läpi, kun innostusta löytyi. 🙂 Ja voimaakin vielä käsissä ja jaloissa riitti.
Ensimmäisenä päivänä tuli jo selväksi, että kiipeilyn kaikki alkuvalmistelut vievät aikaa! Ryhmän kasaan saaminen, kiipeilypaikkojen valmistelu ja ankkurisysteemien rakentaminen vie aikaa. Lisäksi päivä kuluu todella nopeasti, vaikka ei tekisi kun muutaman kiipeilyn, koska tekemistä on kokoajan. Varmistajia tarvitaan aina kaksi per yksi kiipeilijä, joten koko päivä menee köyden jommassakummassa päässä. 😀 Ja höpöttelylle ja auringonotolle on todella aikaa. Syöminen tosin varmistaessa ei oikein onnistu, joten lounastaukoa sai välillä odottaa…
Kiipeilyn jälkeen patikoitiin takaisin bussille ja ajoimme ensimmäiselle leiripaikalle, joka oli ihan Summerday valleyn vieressä. Leirin rakentaminen alkoi yhteisvessan kaivamisella, polttopuiden kantamisella ja ryhmäteltan kasaamisella. Mun ryhmä teki vessan eli kaivettiin kuoppa maahan ja merkittiin polku vessaan heijastimilla. 😀 Vessa toimi siis niin, että lapio oli merkityllä paikalla ja jos lapiota ei näkynyt niin silloin joku on jo vessassa. Vessa oli siis noin 50m-100m päässä leiristä puskan takana ja omat jätökset sitten peitettiin maalla. Onpahan nyt tämäkin elämys koettu! Pitää kai vielä tutustua ”Shitting in the bushes”- kirjaan, niin osaan sitten opettaa asian lapsille opettajana! 😀 Leirin pystyttämisen jälkeen sitten omat teltat pystyyn pimeässä ja sitten lounaan valmistukseen. Mun telttakaverina oli aivan ihana jenkki tyttö Allison <3 Päätimme Binin kanssa, että me ollaan oltu jo ihan tarpeeks yhdessä, joten Bini jakoi teltan Meganin kanssa. Ja lisäksi ehkä päädyttiin tähän ratkaisuun myös siksi, että Allison ei ehkä olis selvitynyt Meganin kanssa leirillä 😀 Voisin kirjottaa kirjan Meganin huikeista tarinoista! 😀 Se on vaan niin ihana ja hupsu tyttö! 🙂
DAY TWO
4.9 Sunday
Ensimmäinen aamu valkeni varhain.. Hyvin varhain, kuten kaikki muutkin aamut leirillä. Herätys oli 7-7.30. Ensimmäisenä yönä ei vielä ihan nukuttanut yhtä hyvin kuin loppu viikosta, mutta ei ainakaan ollut kylmä, kiitos koulun untuva makuupussin! 🙂 Vaikka olenkin aamuihminen, niin jo ensimmäisenä aamuna huomasin, että puuron keittoon ja lounaseväiden laittoon menee aamulla melko kauan aikaa. Puuro oli kyllä hyvä valinta matkaan mukaan, vaikka tiskaaminen aamulla olikin ärsyttävää. Suomesta tuli ohjeet ennen lähtöä, että puuroa on hyvä ottaa mukaa, koska aina siellä joltakin eväät loppuu, kuten kävi meidänkin leirillä. Loppu viikosta tein isomman annoksen puuroa, kun monella oli jo aamupalatarvikkeet loppu. Aamupalan ja tiskien jälkeen kiipeilykamat kasaan ja opiskelijat bussiin ja menoksi. Kaikkien piti olla lähtövalmiina klo 9.00 ja me pääsimme matkaan 9.30.. Melko hyvin ensimmäisenä aamuna 😀
Saavuimme samaan paikkaan kiipeilemään, jossa olimme edellisenäkin päivänä eli siis ”Sunnyday valley” nimiseen paikkaan. Yksi opettajamme Wain otti muutaman opiskelijan mukaansa ja he lähtivät rakentelemaan ankkurisysteemiä ”back wall” nimiselle kalliolle. Me muut lähdimme Michaelin ja Mickin mukaan laittamaan kalliolaskeutumispaikkaa valmiiksi. Päivä alkoi taas laskeutumisella joka oli tällä kertaa hieman korkeampi kuin eilen, mutta ei paljoa. Ajattelin, että tällä kertaa otan kyllä hanskan käteen, kun laskeudun, ettei köysi polta mun kättä… Kun oli laskeutunut ehkä pari metriä niin huomasin, että hanska olikin aika liukas ja ”humpsahdinkin” sitten alas hieman nopeammin kuin olin ajatellut.. 😀 Aluksi vähän säikähdin, että tällä vauhdilla rojahdan maahan saman tien, mutta todellisuudessa ei se vauhti ihan niin kova ollu! 🙂 Joka kerta se laskeutuminen otti mahanpohjasta, vaikka sitä tehtiinkin useamman kerran viikon aikana.
Laskeutumisen jälkeen vuorossa oli kiipeily ensin ”back wall” seinällä. Ensin vähän helpompia reittejä pari alle ja sitten pti kokeilla sitä liian vaikeaa seinää. Wain osasi todella manipuloida mua kokeilemaan kaikkea ylirajojen. 😀 En tosin päässyt vaikeinta seinää kun ehkä 2m kiivettyä vaikka kuinka taistelin! Sormenpäillä, ilman kunnollisia kuoppia jaloille, on todella raskasta roikkua! Varsinkin kun tekniikka ei vielä ole niin kovin hyvä. 🙂 Mutta opettajan vittumaiset kommentit ”Heti kun väsyttää niin joo kannattaa heti luovuttaa!” sai mut ainakin yrittämään kovemmin! 😀 Wain oli kyllä oikeesti hyvä tyyppi, vaikka sen huumorintaju olikin hyvin kieroutunut! 😀
Toinen päivä oli ihanan aurinkoinen ja kiipeiltiin t-paidat ja topit päällä koko päivä. Kaikki teki mitä halusi ja milloin kenenkin kanssa. Loppu päivästä osa meistä pääsi kiipeämään yhden hieman pidemmän seinän. Aikaisempina kertoina me kiivettiin ylös, kun varmistajat olivat alhaalla. Eli kiivetessä ei tunne pääsevänsä huipulle, koska ei pääse kiipeämään todella kallion päälle. Päivän päätteeksi kiipesin kuitenkin seinän, jossa varmistaja olikin ylhäällä ja kiipeäjä todella kiipeää kallion päälle. Tämä seinä oli juuri sopiva minulle ja jouduin antamaan kaikki voimani sitä kiivetessä eli olo huipulle päästyä oli upea! Kallion päällä sitten vain katseltiin maisemia ja odoteltiin, että muut halukkaat/kykenevät pääsevät ylös. Tämä seinä oli ehkä yksi parhaista kiipeilykokemuksistani viikon aikana. Mutta vain yksi niistä! 🙂
Aurinkoa, kiipeilyä ja chillailua!
Päivän päätteeksi Jenni, Bini, Joel ja Dominic kerivät kiipeilyköydet kasaan, kuten taisi olla monena muunakin päivänä. En tiedä onko se ikä vai mikä, mutta tuntui, että me neljä oltiin aina ne, jotka ensimmäisenä oli auttamassa. Minä ja Bini ehkä myös organisoimme muuta ryhmää pakkaamaan kamoja, kun muut aina odotti vain, että joku sanoo mitä tehdään.. 🙂 Mutta ei sillä niin väliä, koska kaikki kuitenkin teki, auttoi ja kantoi kamoja! Kamojen selvittelyiden jälkeen kaikki oli niin nälkäisiä, että leiriin päästyä kaikki ryntäsi suoraan etsimään trangioita ja päivällistarvikkeita. Meidän porukalla oli illalliseksi perunoita, tonnikalaa ja kastiketta.. NAM NAM.. 😀 Ei tosin pitkän päivän jälkeen ollut mitään väliä, mitä sitä söi, koska kaikki oli vaan niin nälkäisiä.
Illat meni todella nopeasti.! Oltiin yleensä leirissä takaisin joskus viiden kuuden aikoihin ja illallisen jälkeen kello olikin jo helposti puoli kahdeksan. Pimeä tulee joskus kuuden jälkeen, joten kaikkia väsytti jo ysin aikoihin. Illallisen jälkeen yleensä istuskeltiin nuotion ääressä ja höpöteltiin niitä näitä tai leikittiin jotain leirileikkejä. 🙂 Kun viettää päivät ulkona kiipeillessä niin kummasti se uni tuli silmään mullakin jo kympin aikoihin. Suurin osa meni nukkumaan jo ysin aikoihin, mutta muutamat aina valvoi johonkin puoleen yöhön. 🙂
DAY THREE
Monday 5.9
Maanataiaamu alkoi aamupalalla ja leirin kasaamisella. Perinteisesti puuronkeitto, tiskausta ja sitten alkoi teltan purkaminen ja omien ja hteisten kamojen kantminen autoon. Oltiin jo ihan aukataulussa tänä aamuna 😀
Ajomatka Grampians nationl parkiin, kaikki tarvittavat kiipeilykamat mukaan ja vaeltaminen vuorille alkoi. Ensin luvassa oli hieman opiskelua. Pääsimme siis pienryhmissä tekemään omia ankkurisysteemeitä. Mun, Karan ja Meganin systeemi oli todella luotettava, toisin kuin parin muun ryhmän, jotka ei ollut ihan kuunnelleet ohjeita. 😀 Kyllä sitä ihmetteli vieläkin. että niin pienten välineiden ja muutaman hassun solmun varaan sitä elämänsä laittaa. Mutta kai sitä pienillä vehkeillä tässä maailmassa toimeen tulee, jos ei muuta ole tarjolla. 😛
Aamun opiskeluosin jälkeen luvassa oli taas abseiling eli laskeutumista. Ja kyllä se edelleen otti mahanpohjasta. Tällä kertaa meidät tosin laskettiin alas ja saatiin vaan katsella maisemia. 🙂 Rakenneltiin ohjaajien kanssa 5-6 eri tasoista ja pituista kiipeilykohtaa ja vihdoin päästiin kiipeilemään. Tämäkin päivä oli lämmin ja pystyi kiipeilemään toppi päällä. Kummallista kyllä, koska joka päiväksi oli luvattu vesisadetta koko viikon ajan. 🙂 Välillä kyllä satoikin, mutta oltiin aina leirissä jo, joten se ei haitannut.. Tosin kaikki ei olleet ihan niin onnekkaita.
Kolmas päivä ei ollut mitenkään mulle mieleen painuva, koska mun mielestä kiipeilyt oli liian lyhyitä. Osa oli kyllä ihan haastavia ja en edes pystynyt vaikeimpia seiniä kiipeämään, mutta jotenkin tavallinen ylös kiipeäminen ja alas laskeutuminen oli mun mielestä vähän tylsää.. Tai ehkä ne oli vaan liian lyhyitä..
Kiipeilyiden jälkeen lähdettiin uuteen leiripaikkaan, jossa vietettiinkin 3 seuraavaa yötä ja telttoja ei tarvinnut pakata joka aamu. Uusi leiripaikkamme oli Arapiles nimisessä kansallispuistossa ja hyvä puoli tässä oli, että aamulla ei tarvinnut lähteä ajelemaan mihinkään, koska vuoria riitti leirintäalueen vieressä. Tämä uusi leirintäalueemme oli siis oikea leirintäalue, jossa oli muitakin ihmisiä (huutavia kakaroita ja kirkuvia teinejä). Vessat siis löytyi, mutta suihkuja ei eli suihkuun ei päästy edelleenkään. Vesi oli myös juomakelvotonta eli edelleen piti kantaa vesisäiliöt mukana medän leiripaikalle.
Arapiles.. Tai pieni osa siitä
Onneksi saimme oman rauhallisen telttapaikan meidän ryhmälle, eikä tarvinut olla yllä mainittujen muiden ihmisten kanssa ihan vierekkäin, joten ei muista ihmisistä ollut kovin paljon harmia. Lisäksi kiipeiltiin vaikeampia seiniä, niin päivälläkään ei nähty oikeastaan muita. 🙂
Tällä viikolla oli kuvassa opiskelua.. Tai jos olis opiskellut jotain niin se oli ehkä voinut auttaa. 😀
Maanantai 29.8
Maanantai oli vapaa edelleen, kuten aikaisemminkin.. Raahauduin kuitenkin Footscrayhin salille ja bodybalance tunnille, ettei päivä menis ihan ohi. Iltapävästä oli sitten se ”työhaastatteöu”. Meidän piti ostaa valmiiksi valkoinen kauluspaita, mustat suorathousut ja mustat kengät. Tämä kai siksi, ettei me lähdettäis heti kävelemään firmasta, jos löytyy jotain parempaa työtä. 😀 Meillä ei siis ollut haastattelua vaan enemmänkin tämä oli koulutus ja taidonnäyte, kuin haastattelu, Meitä oli paikalla joku kahdeksan henkeä ja meille opetettiin tarjoilijan perustaitoja. Työ on siis lähinnä tarjoilua ja keittiöapulaisen hommaa. Siellä on paljon töitä tarjolla jalismatseihin tekemään milloin mitäkin ja muihin tapahtumiin, sekä ihan tarjoilijan hommia ympäri kaupunkia. Meitä siis opetettiin kantamaan viinipulloja oikeaoppisesti ja kolmea lautasta.. Oi voi.. Mihinhän sitä taas on itsensä laittanut. 🙂 Meidän kouluttaja oli suoraan sanottuna täysi kusipää, mutta muut työntekijät vaikutti mukavilta! Hyvä tästä siis tulee. Kuhan ensin siis ostan kauluspaidan ja jonkunnököiset kengät, koska mun vaatteet ei kelvanneet, koska ne oli liian naisellisia.. Huoh! Aussit on siis todella tarkkoja tämän suhteen. Täällä siis on vain henkilöitä.. ei naisia ja miehiä! 😀 Esim. naisilta ei oteta tilausta ensin, koska se on seksististä ja loukkaavaa. Mutta siis saimme molemmat työpaikan ja Anna on aloittanut jo työnsä, kun minä aloitan vasta vuorikiipeilyleirin jälkeen. Työ oli ihan perusjuttuja ja mikä parasta palkka on todella hyvä. Tällä on siis minimipalkka 15,5$ ja meidän palkka on 20-23$/h eli munhan kannattaa tehdä töitä ennemmin täällä kuin Suomessa. 😀
Tiistai 30.8
Tiistaina luvassa oli opiskelua. 🙂 Aamusta menin jo klo 10 koululle tekemään voimisteluesitystä oman ryhmäni kanssa. Hauskintahan siinä oli, että viiden hengen ryhmästämme ainoastaan minä ja Trent olimme ainoat, jotka osasi tehdä mitään.. Ja Trent oli telonut jalkansa, joten meidän piti hieman suunnitella uudestaan meidän ohjelmaa.. 🙂 Saatiin kuitenkin lopulta melko hyvä ohjelma kasaan ja jotenkuten menemään se jopa musiikkiin vielä. Iltapäivästä oli sitten voimistelutunnilla ohjelmien esitys. Palaute oli melko neutraalia, joten en nyt oikein tiedä oliko se opettaja tyytyväinen vai ei.
Esitysten jälkeen oli luvassa voimistelukoe. Unohdin ottaa Annan sanakirjan mukaan ja kysyin opettajalta saanko käyttää muistitikkusanakirjaani. Sanoin vielä, että voin vaikka istua opettajan vieressä, että hän näkee, etten käytä koneeltani mitään muuta kuin sanakirjaa. Vastaus oli EI.. 😀 Joten olin kusessa. En tosin jaksa kauhestai stressata opiskeluistani, mutta vaikeahan se on vastata jos ei tiedä mitä kysytään tai ei tiedä miten joku sana kirjoitetaan.. Ajan loputtua mulla oli siis vielä 2 suurinta tehtävää tekemättä ja tässä vaiheessa opettaja sitten tajusi, että en siis todella osaa englantia niin hyvin. Ja vaikeahan siinä vaiheessa on enää auttaa. 😀 Sain huikeat 5min lisäaikaa tehdä kokeeni loppuun, joten arvosana tulee olemaan huikea. 😀 Vaihtariarmoa ei siis tunneta. Ja tämä samainen opettajahan rakastaa muutenkin mun tenttaamista tunneilla. Mutta eihän se ollut kuin 20% numerosta niin eipä sillä väliä. 🙂
Keskiviikko 31.8
Keskiviikko luvassa oli taas team sportin demo. Onneksi tutorialien taso on noussut huimasti, kun opiskelijat pitää tunnit, eikä ammatti kriketti valmentajat. 😀 Tällä viikolla oli Binin ja Felixin käsipallon opetus ja hauskintahan oli, että ausseilla ei oo mitään tietoa, mitä käsipallo on. Autoin alkutunnista saksalaisia kantamaan kamoja saliin ja Bini ja Felix yritti saada jotain maalia välinevarastosta ulos (joka on kaaos), kun maali kaatui Binin päähän. Välineethän on täällä vähän mitä sattuu, joten joku ruuvi, joka törötti maalista raapaisi Biniä päästä.. Eli neidin opetukset oli sitten siinä, koska opettaja ei antanut Binin opettaa, vaikka verenvuoto saatiinkin tyrehtymään. Felix sitten opetti kahta ryhmää samaan aikaan. Tunti meni kuitenkin hyvin huomioiden, että aussit ei oikeesti ymmärtänyt ihan käsipallon ideaa. Mulle ainakin tuli hiki vaikka eihän sillä pelillä ollut mitään tekemistä käsipallo kanssa. 😀 Lisäksi rakas ystäväni aussi poika Brendan raapas mua kädestä ja sain vaan vittuilua naarmuistani koko tunnin. 😀 Pääasiahan on, että on hauskaa ja demoilla välillä kyllä käyttäydytään kun pahaiset teinit. 😀 Sovin siis hyvin mukaan.
Demon jälkeen näin tytöt ja meidän piti suunnitella vuorikiipeily leirin yhteisillalliset. Minä ja telttakämppikseni Allison sekä Bini ja Megan päätettiin kokata yhdessä ja meidän piti siis suunnitella kaikki ruuot etukäteen. Luvassa on muun muassa easy macciä, tonnikalaa, nuudeleita, perunoita, tomaattikastiketta, lisää tonnikalaa ja riisiä ja kaikennäköisiä purkkikastikkeita.. 🙂 Onneksi en ottanut ”bushwalking leadership” kurssia, koska en jaksais kyllä kantaa kaikkia ruokiani viikkoa mukana.. 😀 Tässä tapauksessa uskon todella, että ”Hyvä ruoka parempi mieli” on totta. Edessä kun on siis 7 päivää ilman suihkua, kahvia, kunnollista vessaa ja juoksevaa vettä, joten ruuan olis parempi olla hyvää! Ja suklaata tarpeeks! 😀
Tostai 1.9
Torstaina ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Kahvittelin Binin kanssa ja oli hyvin tylsä päivä.. Ja pienen pieni pisto iski sydämeen kun tajusin, että lukukausi alkoi Suomessa ja minä en ole siellä. Uusien bileet ontänäkin vuonna ilman miuta.. 🙁 Kaikki kaverit oli siis luultavasti ulkona ja minä en. Mutta ehkä selviän tästä joten kuten. Tuskin siellä mitään ihmettä uutta oli. Äijätanssi on nähty ehkä pari kertaa aikaisemminkin, vaikka se aina yhtä viihdyttävää ja kuumaa katsottavaa onkin 😉 Lisäksi b-rapun talkkarit ja a-rapun alkkarit ovat Jyväskylässä ensikin vuonna. Tuskin niistä kukaan edes valmistuu keväällä vielä 😉 Vaasankadun tytöistä tosin oli pieni huoli.. Mitenköhän niillä meni ilman miuta ilta.? 🙂 Juorut illasta ei oo vielä levinneet Ausseihin asti. 😀
Ehkä selviän kuitenkin yhden syksyn ilman liikunnan bileitä. Täällä ehkä löytyy jotain tilalle 😛 Oishan se siisti tietty jos sais liikunnan porukan tänne pariks illaks julhlimaan. 😀 Mutta korvaan teidän Kölnin liikuntalaisilla väliaikaisesti niin eiköhän se oo ihan sama asia. 😀
Sunnuntai aamu saapui Lygon streetille varhain ja ilman krapulaa.. 😀
Olimme Annan kanssa päättäneet mennä sunnuntai kirpputorille Camberwelliin, koska oltiin jo niin hyvässä vauhdissa vantage ja secon hand shoppailuiden kanssa. Herättiin aamulla kohtuu aikasin. Minähän oli menny aikaisin nukkumaankin edellisenä iltana päänsärkyni takia, joten herätys ei ollut ongelma. 🙂 Aamupala siis naamaan ja menoksi!
Camberwell on siis Richondissa, joten piti mennä ensin keskustaan taas trammilla (kuten aina) ja sieltä junalla muutama pysäkki. Huomattiin junassa, että Sunday market on melko suosittu, koska muitakin ihmisiä oli menossa samaan paikkaan. Selvittiin Camberwelliin joskus klo 11 ja meillä oli pari tuntia aikaa pyöriä torilla ennen kun se sulkeutuu. Oltiin melko tehokkaita ja Anna löysi jonkun merkki farkkutakin, tennarit, paidan ja jotain muutakin vielä. Mulle jäi mukaan kengät ja 3 mekkoa tai kai joku niitä sanois paidoiksi, mutta minä en. 😛 Oli ihan tyädellinen sunnuntai aamu, koska aurinko paistoi ja shoppailuiden jälkeen mentiin kahville ja kateltiin ihmisiä ja kuunneltiin katusoittajia.. 🙂 Tällaiset sunnuntait on ihan parhaita, kun ei oo mihinkään kiire ja voi vaan istuskella kahvilla (ja kahvihan on tunnetusti täällä todella hyvää joka paikassa) ja nauttia auringosta.
Ilta meni löhöillessä kotona ja kattoessa telkkaria eli kuten normaali sunnuntai.. Tosin taisin avata telkkarin ekaa kertaa kuukauteen. 😀 On se joskus taustameluna ollut, mutta harvoin sieltä mitään fiksua tulee.
Torstai aamu alkoi 8.30 herätyksellä. Olin suunnitellut ”treffit” Annan kanssa torstaille ja siksi piti herätä ihmisten aikaan. Aamusta käytiin vähän kävelyllä Princes parkissa tuossa meidän lähellä, koska aurinko paistoi.. 🙂 Lenkin jälkeen vähän salille venyttelemään ja aamupalalle.
Aamupuurojen jälkeen lähdettiin Collinwoodiin tai Fitzroyhin, en oikein tiedä kumpaa aluetta Smith street on, johon menimme. Olin katsonut etukäteen paikan jostakin kirjasesta, johon halusin mennä. Paikka oli siis ”lost and found” vintage kirppis, joka oli hassu paikka. Kuvia tästä liikkeestä löytyy facebookista, joten en jaksanut niitä laittaa siksi tänne blogiin. 🙂 Vintage kaupasta ei kuitenkaan lähtenyt mitään mukaan, koska hinnat oli melko kalliit. Shoppailussahan tulee aina nälkä, joten mentiin lounaalle. Tästäkin annoksesta taitaa olla kuva facebookissa 😉 eli eipä siitäkään enempää. Lounas oli kyllä hyvä ja ei edes kovin kallis. 🙂
Perjantaina meillä oli myös molemmilla Annan kanssa vapaapäivä, joten ajateltiin jatkaa Melbournen tutkiskelua. Täällä on todellakin nähtävää vaikka joka päiväksi ja siksi yritän joka viikko käydä aina jossakin uudessa paikassa.! Perjantaina oli Annan suunnittelu vuoro ja lähdettiin aamupalalle kaupunginosaan nimeltä Armadale. Tämä paikka on ihan St Kildan vieressä, jossa siis ”kaikki” saksalaiset kaverini asuvat. Aamupalan jälkeen vuorossa oli seuraava vintage kauppa Chapel streetillä. Chapel st on siis StKildassa oleva tunnettu shoppailukatu, jossa on paljon kauppoja nuorille. Täälläkin vintage kaupassa oli hinnat melko korkeat, mutta ostin silkki huivin sieltä (taitaa tämäkin hiuvi näkyä naamakirjassa olevissa kuvissa). Siinä se päivä vierähti nopeasti ja olikin aika lähteä kotiin kääntymään ennen illan BI-LEITÄ!
Aussi kaverimme Zac piti houseparty nro2 perjantaina, jonne oli kutsuttu kaikki vaihtarit. Missasin edelliset bileet, koska en jaksanut raahautua paikalle ja koska halusin mennä baariin sillä viikolla lauantaina. Nyt kuitenkin selvisin paikalle ja kyseessä oli melko iso bileet. Meitä oli ehkä 50 henkeä paikalla ja suurin osa kavereistani oli siellä. Tapasin ruotsalaisen pojan, jonka isä on suomalainen. Yritettiin keskustella suomi-ruotsi sekotusta, mutta ei siitä kyllä tullu yhtään mitään. 😀 Ihan mukava poika, vaikka veikkaan kyllä, että se on valitettavasti homo.. (ei kaikki ruotsalaiset miehet silti oo homoja)! Ei siellä bileissä mitään ihmeitä tapahtunut.. Vähän pelailtiin juomapelejä ja vihdoin pääsin pelaamaan saksalaisten rakastamaa ”beer bong” peliä, joka on varmaan tuttu kaikille vaihtareille.. 😀 Koska saksalaisia on vaihdossa kaikkialla! 🙂
Olin sopinut, että menen kotiin Evan ja Petran kanssa, jotka muuttivat mun naapuriin tai noin 1km päähän musta.. Sabrina tuli myös samalla taxilla, koska se meni tytöille yöksi. Petra ja Sabrina siis halus aloittaa opiskelun aamulla, joka tosin ei ollut onnistunu krapulan takia kovin hyvin. 😀 Lähdettiin bileistä joskus kolmen aikoihin ja odotettiin taksia varmaan 30min. 3 puhelun ja ajo-ohjeiden jälkeen vihdoin taxi saapui ja kuski oli täysin kuutamolla.. 😀 Ensin se lähti ajamaan väärään suuntaan ja sitten se ei tiennyt missä on Lygon st, joka on yksi kuuluisimpia katuja Melbournessa! Lopulta selvittiin mun kotiovelle ja tytöt jatkoi matkaa kotiin. Matka maksoi 35$ mutta tytöt oli valittanut, kun meidän piti odottaa ja ajella ylimääräisiä lenkkejä, joten ne maksoivat 25$ lopulta taxista.. 😀 Lopuks ne oli neuvonu miten navigaattoria käytetään. 😀 Hienoa tytöt!
Tällä kertaa siis tulin taxilla kotiovelle asti, ja selvisin naarmuitta illasta. Kerrankin. Join myös pelkästään kaljaa, joten ajattelin, että selviän myös krapulalta, mutta turha luulo. Päätä särki koko päivän, eikä mikään auttanut. Illalla klo 19 luovutin ja menin nukkumaan ja tarkoituksena oli herätä klo 20 ja lähteä sinne grillibileisiin Binin kaverin Sebastianin ja sen kämppisten luokse. Turha toivo oli tämäkin ja jouduin tekemään taas Binille oharit. Harmitti kyllä, mutta ei vaan pystyny lähtemään. Ja oli myös suunnitelmia sunnuntai aaamuksi, joten senkään takia en jaksanut lähteä 🙂 Varmasti tulee vielä uusi mahdollisuus myöhemmin!
Nyt nukkumaan ja huomenna työhaastatteluun! 😉
Oikein aurinkoista kevättä kaikille!
Täällä alkaa kylmä talvi kääntymään kevääksi ja aurinko on paistanut viikon putkeen. Lämpötila tosin ei vielä ihan ole Suomen lukemissa, mutta kuitenkin sellaiset 16-20 C lämmintä.. Kyllä siis kelpaa! Neiti Liiri on siis taas löytänyt hymynsä ja näyttää naurettavalta, koska hymyilee 24/7! 😀
Maanantai & Tiistai:
Tämä viikko on ollut aivan huikea ja on ollut todella hauskaa. Maanantaina kävin taas vähän bodybalancessa ja salilla. Illalla kävin Binin kanssa kahvilla ja siinä se päivä hujahti yllättäen. Tiistaina luvassa oli team sportin luento ja lentopallon suunnittelua. Jouduttiin siis vaihtamaan koko suunnitelma Danielin (aussi poika ja opetusparini) kanssa koska meillä’ olikin vaan yksi verkko neljän verkon sijaan käytössä. Mutta eipä se kovin hankalaa ollut 🙂 Tiiastaina oli myös voimistelun tunti ja jotenkin kummasti meidän tutoriaalilla oli todella rento meiniki. Aiheena oli cheerleading ja meitä oli opettamassa oikea koulutettu valmentaja. Tämä tyttö oli melkoisen tiukka ja tunnilla oikeesti tehtiin kokoajan eikä vain istuskeltu. Pääsin yllättäen heiteltäväksi ja sain onneksi neljä pisintä (tässä tapauksessa myös vahvinta) poikaa nostamaan mua, joten oli turvallinen olo. Ensin pojat nosti mut seisomaan navan korkeudelle, mutta seuraavaksi pitikin nousta seisomaan jo rinnan korkeudelle. Mua tehtävä oli vaan nousta seisomaan kyykystä samalla kun pojat nostaa mua. Ekalla kerralla kuitenkin hannasin ja en uskaltanut noussa seisomaan tarpeeksi nopeesti, jonka takia siis tipahdin ala. Takana seisova spotterini kuitenkin otti mut kopiksi ja ei sattunu mitään.. Tai vähän polvi kolahti selkärankaan, mutta ei muuta. Huomasin, että eihän tässä mitään hätää ole, kun pojat ottaa mut kiinni niin seuraavalla kerralla nosto jo onnistukin. Oli kyllä huippua. 😀 Kengät jalassa tosin olis varmaan ollu pikkasen helpompaa tasapainotella ilmassa. Kokeiltiin yhdellä jalallakin seisomista, joka oli kyllä ihan hullua. Pitää kyllä arvostaa cheeppareita, joita nostellaan suorille käsille ilmaan! Tääkin oli jo tarpeeks pelottavaa. 😀
Loppu tunnista tehtiin vielä vähän akrobatia juttuja ja lisää ”läskikasoja” oli tiedossa. 😀 Yritin tehdä yhden Trentin kanssa lentokone akrobatia tasapainoa, mutta jotenkin kummasti romahdin sieltä tämän pojan päälle. 😀 Eli siis läheisiä tunnelmia ollu voimistelussa täällä viikolla. Kerroin myös joskus aikaisemmin, että meidän voimistelu numero muodostuu kokeesta (joka on ensi tiistaina) ja siitä voimistelu ohjelmasta, joka tehdään ryhmissä. Mun ryhmässä on tämä Trent, Maree (joka on siis vahtari tutorini Zacin entinen tyttöystävä) ja yksi tyttö ja poika. Pieni ongelma on, että minä ja Trent olemme ainoat jotka osaa tehdä mitään, kun taas näille kolmelle muulle kuperkeikkakin on jo liian vaikea liike! Meillä on tiistaina palaveri ja 2h aikaa suunnitella tämä ohjelma.. Saa nähdä mitä siitä tulee.. Biisi on ainut joka on valittu.. Ja se on tämä 😀
httpv://www.youtube.com/watch?v=XAYhNHhxN0A
Keskiviikko:
Keskiviikkona oli siis vuorossa elämäni ensimmäinen opetus englanniksi. En kuitenkaan edes jännittänyt tätä tuntia, koska tunti piti opettaa TGFU=Teaching games for understanding tyylillä eli me ei saatu opettaa taitoja tai ne ei ollut pääasia vaan pelkästään peliälyä. Kaikki harjotteet piti olla pelejä, joiden jälkeen sitten kysytään peliälyä kehittäviä kysymyksiä oppilailta.. Tää oli oikeesti hyvin hyödyllinen kokemus miulle, koska oli pakko luopua perinteisestä harjotustyyli opettamisesta. Lentopallo tosin oli melko vaikee aihe opettaa pelkkiä pelejä pelaten. Oli myös todella hauska huomata, että kuten voimistelussa niin myös joukkueurheilussakin ilmapiiri tunnilla oli vaan yhtäkkiä todella rento. En usko, että mun opetus oli syynä tähän 😀 vaan kyllä se tais johtua jostakin muusta. Yhtäkkiä kaikki heitti läppää tunnilla ja oli huikee opettaa, kun ilmapiiri oli nin rento. Palautteeksi sain, että olen löytänyt jo selvästi oman tyylini opettaa. Ja olen kuulemma hyvin ”kaverillinen” ja kasvatuksellinen opettaja, joka osaa käyttää huumoria opettaessa ja hymyilee myös paljon. 😀 Kysymyksien jälkeen voisi kuulemma vaan vähän odottaa kauemmin.. Kyllä se vastaus sieltä tulee, kun kysyy useemman kerran ja odottaa.
Nyt alan jo pikku hiljaa oppimaan oikeasti tätä NO WORRIES asennetta! Rakastan tätä ilmapiiriä.! Eihän siihen kuole jos juna on myöhässä tai kahvi kaatuu syliin.. No worries.. Sieltä tulee kyllä uusi juna ja vaatteetkin voi pessä! 🙂
Keskiviikon tutoriaalien jälkeen olin sopinut näkeväni Sabrinan. Toinen Sabrina tai siis Bini lähti työhaastatteluun ja me lähdettiin St Kildaan, jossa molemmat tytöt asuvat. Ensin kävin Sabrinan kämpillä juomassa vähän kahvia. Sabrina asuu rivitaloasunnossa jonkun aussi naisen kanssa ja kämppä oli mun mielestä oikein kodikas. Ongelmana oli vaan, että toinen talo on oikeesti metrin päässä ja ikkunasta näkyy betoni seinää ja luonnonvaloa ei paljon näkynyt. Kahvitteluiden jälkeen lähdettiin St Kildan rannalle, jossa Bini oli jo löhöilemässä. Ei siis vielä ihan bikineissä tarkene, mutta t-paidassa/pitkähihaisessa tarkenee hyvin. Rannalta lähdettiin kaljalle/kahville pubiin, jossa Binin kämppis oli töissä.. Tästä sitten jokainen lähti kotiin.. Mutta vain hetkeksi 😉
Pääsin siis kotiin ja Bini jo soitti, että hänen vanha kaveri Sebastian pyysi meitä kaljalle. Sebastian muutti tänne muutama viikko sitten ja se oli menossa kämppistensä kanssa kaljalle. En jaksanut katella omaa ranskalaista kämppistäni, joka TAAS huokaili kotona ja halusi opiskella, kuten aina! Lähdin siis keskustaan juomaan vähän lisää kaljaa. 😀 Tapasin Sebastianin aussi kämppikset ja pari heidän kurssikaveria (yllättäen saksalaisia).. Voisin sanoa, että pojat oli lähes yhtä kohteliaita kuin -05 vuosikurssin liikunnan pojat! Oli siis hauskaa ja aika taas meni liian nopeesti. Pojat pyysi meidät myös grillibileisiin lauantaina heidän kämpille.. Wuhuu! 🙂
Joten siis ihan hauska alkuviikko oli! 🙂 Kevät kevät kevät! Jota seuraa kesä kesä kesä. 😉 Mites teillä siellä Suomessa? 😛
Loving Australia and Melbourne! <3 Lue lisää
Hyvää tiistai huomenta! Heräsin hieman liian aikaisin (klo 8.30) kun aurinko paistoi silmään 😉 Kevät siis alkaa täällä pikku hiljaa ja säät alkaa lämpenemään! Vihdoinkin! Ja koko viikonlopun saimme nauttia aurinkoisista säistä <3
Viime viikolla ei muuten tapahtunut mitään ihmeellistä.. Perus opiskelua ja vähän lentopallon tuntisuunnitelman vääntämistä ja sen sellaista.. Keskiviikkona oli kaikkien outdoor education- kurssilaisten yhteinen luento ja saimme vähän lisä infoa, mitä ensimmäisellä kolmena päivän leirillä tapahtuu. Suunniteltiin ryhmissä vähän ruokia, mitä otetaan mukaan ja kokkaillaan leirillä. Mun telttakaverit oli Bini ja Allison (jenkki) ja olin hyvin tyytyväinen tähän päätökseen. Torstaina kävimme vähän shoppailemassa ruokaa mukaan leirille ja muutakin tavaraa tuli ostettua. Ostin mm. makuualustan (koululta vuokraaminen olis ollu kalliimpaa kuin ostaminen), ensiapupakkauksen, käsidesi, taskulamppu, muovimukin ja eväsrasian, juoksupaidan (joka pitää lämpöä)… Tällaisiin ”pikku” ostoksiin, sitä taas kului rahaa aivan liikaa! Ja 7 päivän leirille vielä joudun ostamaan luultavasti jotain tavaroita lisää.
Perjantai:
Osalla oli jo tavarat kasassa, kun toiset vielä vuokrailivat kamoja!
Kaikki outdoor- kursseja tekevä lähtivät siis yhdessä metsään perjantaina ja paluu oli sunnuntaina.. Luvassa oli ”outdoor education safety skills” viikonloppu! Perjantai aamuna oli aivan liian aikainen herätys ja kello soi siis 6.00. Tarkastin ensin vielä uudestaan juna-aikataulut, jotka oli yllätys yllätys muuttuneet yön aikana ja mulle tuli siis kiire lähtö. Onneksi kaikki kamat oli pakattu illalla rinkkaan ja eväät oli myös valmiina ja ei tarvinnut kuin syödä aamupala ja juosta trammiin. Ensimmäinen junani oli taas yllättäen myöhässä, joten jouduin ottamaan ensin junan Southern crossiin, josta otin seuraavan junan Sunshineen ja siellä taas vaihto Meltoniin vievään junaan, jossa piti olla 8.30! Onneksi ei tarvitse sentään raahautua Meltoniin vuorikiipeilyn luennoille joka kerta, kuten aikaisemmat opiskelijat ovat joutuneet tekemään.! Perinteisesti saksalaiset ja minä olimme ajoissa, mutta ihan turhaan! Jouduimme odottamaan opettajaa ja osaa porukkaa kampuksella lähes tunnin, joten olisimme siis voineet myös ottaa myöhemmän junan. 😀 Mutta kun sitä oli jo kerran herännyt niin eipä sillä ollut enää väliä!
Team Kanada ready to go!
Aamulla 27 hengen porukalla meni yllättävän kauan aikaa kamojen vuokraamiseen ja pakkaamiseen ennen kuin matka kahdella minibussilla alkoi! Tapasin perjantai aamuna suomalaisen tytön Sinin, jonka tiesin olevan täällä vaihdossa myös samaan aikaan. Sini opiskelee tosin Maltan yliopistossa, joten siis olen ainut vaihtari suomalaisesta yliopistosta. En kuitenkaan kovin montaa sanaa suomea puhunu viikonloppuna, koska aina oli muitakin paikalla ja mun mielestä on epäkohteliasta sillon puhua suomea (toisin kuin saksalaisten mielestä)! On ihan hauska saada joku muu suomalainen kaveri Annan lisäksikin täältä. Ei siis sillä, että Annassa jotain vikaa olisi. 😉
Ajomatkan jälkeen meillä oli luvassa perjantaina leirin pystytys. Ensin harjoiteltiin vähän tekemään solmuja, jotta saatiin ”keittiö/olohuone” yhteisteltta pystyyn tai siis toisin sanoen pressu roikkumaan narun päälle ja reunat pultattua maahan tukevasti. Sen jälkeen luvassa oli yhteisvessan kaivaminen. 😀 Eli siis metsään kaivettiin kuoppa, joka oli meidän vessa. Omat jätökset piti peittää lapiolla ja siis jos lapio ei ollut merkityllä paikalla niin tiesi, että joku on jo vessassa. Huikeeta! Omat teltat pystytettiin yhteisleirin pystytyksen jälkeen. Meillä ei ollut suuria ongelmia, mutta voitte kuvitella, että kaksi japanilaista opiskelijaa olivat hieman hukassa. 😀 Oli kyllä hienoa, että japanilaiset olivat niin rohkeita, että tulivat leirille! Hatun nosto ehdottomasti heille!
Bini kokkaamassa
Iltapäivästä luvassa oli sitten suunnistusta kompassien ja karttojen kanssa. Olin Sinin kanssa ainoat, jotka olivat suunnistaneet aikaisemmin. Yllätyin, että edes saksalaiset liikunnanopiskelijat eivät olleet suunnistaneet koskaan! Maasto oli kohtuu haastava, koska kiviä ja muita maamerkkejä ei kauheasti ollut, ja mittakaavakin oli melko haastava! Mutta onneksi valitsin parini hyvin. Thomas tai Tom oli parini ja annoin sen suunnistaa, koska se oli niin innoissaan kompassista 😀 Mutta rastit löytyi ja kukaan ei eksynyt. Tai viimeinen pari piti käydä yhdessä etsimässä, mutta ne oli vaan jäänyt ihmettelemään maisemia.
Illalla luvassa oli kokkaamista omissa ryhmissä ja meidän porukalla oli illalliseksi nuudeleita ja tonnikalaa.. NAM. 😀 Ja jälkiruuoaksi suklaa keksejä! Aurinko laskee täällä jo jokus 19.00 joten sen jälkeen on kohtuu pimeää ja ilta metsässä tuntui melko pitkältä. Ensimmäiset menivät nukkumaan jo ysin aikoihin, mutta me jäätiin vielä katsomaan tähtiä ja istuskelemaan nuotion ääreen. Ja se hiljaisuus.. Voi, että! Tajusin, että oli ollut oikeasti metsää/pusikkoa ja luontoa ikävä ja sitä hiljaisuutta. Ei tarvinnut kuunnella nukkumaan mennessä puhetta/autojen ääniä/trammien kolinaa tai muuta kaupungin mekkalaa! mmm… Ja tähdet on vaan niin kirkkaita täällä ja niitä on niin paljon ja tähdenlentoja näkee useita illassa..
Lauantai:
Lauantai aamun herätys ei ollut yhtään helpompi kuin edellisen päivän herätys. ”Silloin kun näet punaisen värin selvästi, tiedät että on aika herätä” eli noin 6.30-7.00. Meidän teltta tosin heräsi 7.30 ja silti ei oltu edes viimeisenä valmiina.. Minä nukuin pe-la yön todella huonosti, koska otin mukaan vain kesämakuupussin, jonka mukavuus raja taitaa olla +7- +15C ja yöllä lämpötila laskee ehkä +5 asteeseen. Mulla oli kyllä vilttikin makuupussin sisällä, mutta silti vilukissalla oli kylmä. Ja tein myös amatööri virheen ja laitoin liikaa vaatetta päälle ja makuupussi ei lämmennyt!
Herätys oli kuitenkin aikainenen ja aikaa telttojen ja yhteiskamojen kokoamiseen ja pakkaamiseen meni yllättävän kauan. Vihdoin saatiin kaikki kamat kasaan ja matka minibusseilla kohti seuraavaa leiripaikkaa alkoi. Matkalla kävimme vähän ostamassa ruokaa illan yhteisillallista varten ja parit kaljat myös kaikille 😉 Ja tietenkin ihan vähän myös suklaata. Matkalla nähtiin suuren suuri puu ja yleisesti luentoa ja upeita maisemia. Pysähdyttiin myös katsomaan muistomerkkejä vanhoista kultakaivoksista ja vähän myös kokkailemaan samalla.. 🙂
Ausseissa kaikki on suurempaa
Iltapäivän lopuksi edessä oli vielä lyhyn reilun tunnin patikointi pienen kukkulan yli meidän leiripaikalle. Matkalla nähtiin yli metrin pituinen ruskeaselkä käärme tai joku vastaava.. Meidän jenkki tyttö melkein tallasi käärmeen päälle joten huuto oli myös melko kova 😀 Nämä käärmeet on kuulemma tosi myrkyllisiä, mutta ne ei pysty puremaan kun ohuen ihon läpi.. Mutta pelottavan näköinen se silti oli. Patikointi meni melko kevyesti ja miun kengätkään ei ees kastunu, toisin kuin osalla porukasta..
Farmland
Leiripaikalle päästyä alkoi taas telttojen pystytys.. tällä kertaa pimeässä, joten taskulamppua todella tarvittiin. Osa porukasta laittoi teltat kuntoon ja osa alkoi tekemään meidän yhteisillallista. Illallisella oli kurpitsa-rukola salaattia (oikeesti uskomattoman hyvää), kengurupataa, riisiä ja currykanaa, liha-perunakeittoa sekä itsetehtyä nuotioleipää.. NAMMM.. Kaikki oli niin nälkäisiä, että ruoka katos noin 15minuutissa. 😀 Mutta oli se kyllä niin hyvää. Jälkkäriksi oli vielä makea nuorioleipä ja banaanivaniliakastiketta.. Voisin sanoa, että täydellistä. Ja kaikki tämä siis tehtiin nuoriossa ja kaasu”liesillä” padoissa ja vielä pimeässä. 😀 Ei huonompi saavutus!
Kurpitsa-rucola salaattia, currykanaa jne jne..
Sunset
Sunnuntai:
Thomas ja Felix hammaspesulla
Sunnuntai aamu alkoi aikaisin kuten edellisetkin aamut.. Nukuin la-su yön hieman paremmin, koska raahasin patjani Binin viereen ja nukuin lusikassa onnellisesti siinä yöni. Ajattelin kuitenkin vuokrata seuraavalle leirille lämpimämmän makuupussin, että Bini saa nukkua yönsä rauhassa. 😀 Sunnuntai aamu oli aurinkoinen ja muutenkin säät oli lämpimät koko viikonlopun. Muuten täällä on ollut siis noin +14astetta mutta viikonloppuna oli +18 astetta päivällä kokoajan ja aurinko paistoi <3
Aamulla taas pakattiin kamat ja aikaa ei mennyt enää niin paljon. Vuorikiipeilyleirillä aikaa pakkaamiseen menee siis vielä vähemmän ja aikaa kiipeilylle jää enemmän. Sunnuntaina ohjelmassa oli kalliolta laskeutumista. Pääsimme siis vihdoin itse asiaan. Meidän leiriryhmä oli ensin vuorossa. Ensin laitettiin solmut ja muut kuntoon ennen kuin oltiin valmiita laskeutumaan alas. Kypärä päähän, valjaat päälle ja ei kun alaspäin.. Pudotus oli ehkä 15m joten ei kovin paha ja eipä sitä kukaan (paitsi yksi tyttö) ehtinyt jännittämään.
Ruokailua ja auringonottoa
Loppu päivä meni sitten aurinkoa ottaessa ja kokkaillessa. Ruokana meidän porukalla oli gnocceja ja tomaattikastiketta.. Olimme suunnitelleet melko hyvin lounaat ja päivälliset meidän ryhmän kanssa ja ei kyllä tarvinut nälkää kärsiä. Seuraavalle leirille joutuu tosin suunnittelemaan vähän vielä lisää, koska kaikki ruuoat pitää kantaa mukana koko viikon!
Sunnuntaina ei oikeastaan muuta ihmeellistä tapahtunutkaan.. Lopuksi vähän keskusteltiin, mikä on seikkailu kenellekin ja mitä jokainen haluaisi tehdä. Pikku juttelutuokion jälkeen olikin sitten aika lähteä kohti Meltonin kampusta ja purkaa kamat koulun varastoon. Sunnuntaina ei junia pahemmin kulkenut ja jouduimme odottamaan koko porukka junaa asemalla 40min. Onneksi tuli käytyä bodypercussio kurssi viime keväänä niin pysty viihdyttää ihmisiä. 😀
Uskoisin, että tässä on teille jo liikaakin luettavaa, joten eiköhän tässä tullut jo pääasiat..
PS. Harjoittelen vielä tuon dropboxin käyttöä.. Kuhan keksin, miten voin jakaa kuvakansioita sitä kautta niin voin laittaa sinne kuvia. Nyt löydän vain vaihtoehdon, jota kautta voin jakaa yksittäisiä kuvia, mutta en koko kansioita.. Tekniikanihmelapsi kun olen! 😀
13.8 Lauantai
Miten se taas menikään..?
Yllättäen taas suurin osa kavereistani oli bilettämässä perjantaina, mutta onneksi tällä kertaa niillä oli niin kova kunto, että ne jaksoivat juhlia myös lauantaina. 🙂
Pyysin kavereitani meille aloittelemaan, koska asun noin 1,5km päässä Fitzroysta, jossa on paljon kivoja pubeja. Olimme siis sopineet, että menemme yhdessä vaihtariporukalla yhteen baariin ihan meidän lähelle ja siksi siis aloittelimme meillä. Elin (ruotsalainen tyttö) tuli meille kahden ruotsalaisen kaverinsa kanssa meille ja saksalaiset Sabrinat myös tulivat kavereineen paikalle. 🙂 Osa vaihtareista halusi mennä halpaan pitsa paikkaan ennen baaria ja siksi siis ne eivät tulleet meille. Me menimme tästä sitten baariin, jossa sitten tapasin loput kaverini.
Baari oli oikein kivan kokoinen; live musiikkia ja myöhemmin perus tanssimusiikkia ja pubi puoli eli vähän kaikille jotakin. Anna ja Sabrinat lähti noin tuntia ennen mua kotiin, mutta mä jäin vielä vähäks aikaa muiden kavereiden kanssa. Lähdin joskus kolmen jälkeen kotiin kävellen ja käsin ostamassa vähän sipsiä kotiinmeno matkalle. 😀 Asun siis ihan hyvällä alueella ja täällä voi kävellä baarista kotiin, ei siis huolta! Kuitenkin noin 100m ennen kotiovea jotenkin kummallisesti kompastuin ja tein hienot ilmaveivit ja kaaduin mahalleni.. Joku poika samasta talosta sitten nosti mut ylös ja saatto mut kotiovelle. Tuloksena siis viime lauantaista mulla on sininen pikkusormi ja polvi naarmuilla. Hienoa työtä Jenni! Selvitin siis mitä ne laittavat täällä alkoholiin.. Halpa viini jota täällä myydään on tehty esim. maitotuotteista tai jostain kalatuotteista.. MITÄ? Ja silti sitä kutsutaan kai viiniksi. Eli siis selvitin, mistä näma humalatilat ja krapulat tulevat. En siis myönnä, että minussa olisi mitään vikaa! 😉
Kämppikselläni ei ilmeisesti ollut tälläkään kertaa mennyt sen paremmin. 😀 Anna tapasi hississä tiistaina jonkun jätkä, joka asuu meidän viereisessä ovessa. Ja kämppikseni oli ilmeisesti kertonut lauantaina tälle tyypille koko elämänkertansa, eikä edes muistanu, kuka tämä tyyppi on.. 😀 Eli olemme taas onnistuneesti edustanut maatamme..
Ei muuta kun samaa mallia eteenpäin 😉 Tai vähän hiljemmalla vauhdillakin pärjää.!
Viime viikolla oli jo vähän yritystä opiskella jotakin.. Mutta oli viime viikolla siis huikeat 11 tuntia opintoja ja olin yliopistolla neljänä päivänä.
Maanantaina oli perinteisesti 8-9 voimistelun luento, jossa tällä kertaa jo oli ihan uuttakin asiaa. Voimistelun luennoija on kyllä hyvä ja napakka, mutta valitettavasti oon vaan käyny nämä asiat jo Suomessa. Luennon jälkeen menin taas uimaan.. Yritän epätoivoisesti kuntoilla täällä ja kuntosalikortti on yksi motivointikeino. 😀
Tiistaina luvassa oli tylsääkin tylsempi team sportin luento. Porukkaa on joka viikko aina vaan vähemmän ja vähemmän luennoilla.. Mun on kuitenkin pakko mennä myös ensi viikolla luennolle, koska aiheena on lentopallo. jota mun pitää opettaa 25.8 Lentopallon opetus englanniksi, aiheena pelikäsitys (TGFU= teaching games for understanding) ja ryhmän taitotasosta ei mitään tietoa. Tulen niin kuolemaan.. En siis nuku viikkoon ennen tätä opetusta. Joudun ehkä kysymään apuja tähän tuntisuunnitelmaan suomesta.. Pitäisköhän ihan Peksille laittaa mailia? 😀 Ehkä ei kuitenkaan!
Keskiviikkona mulla oli kriketin suullinen esitys. Alunperinhän esitykset piti olla pareittain, mutta aikaa oli liian vähän, joten esitykset pidettiin isommissa ryhmissä. Meidän ryhmässä oli siis 7 opiskelijaa ja aiheena pallon lyöminen.. Jokainen ryhmä siis piti jonkun pienpelin, jonka avulla voi opettaa kriketin eri taitoja. Opin ehkä siis tällä viimeisellä kerralla enemmän kuin kahdella edellisellä kerralla yhteensä.. Ja tein myös online kriketti testin, joka oli monivalintakoe ja jos vastasi väärin niin sai uuden yrityksen.. Eli koetta ei siis edes ollut mahdollista reputtaa.. Olen nyt siis kriketti valmentaja.. Tai joku sellainen. Edelleenkään en kyllä ole peliä pelannut! Mutta mutta.. Enkä voi edes mennä kriketti peliä katsomaan, koska kriketti on kuulemma maailman tylsin peli.. Jotkut pelit siis kestävät ilmeisesti monta päivää, jos oon oikein ymmärtänyt.. Tai sitten voi myös mennä katsomaan jotain lyhyitä pelejä, jotka kestää vain yhden illan.. En siis todella tiedä lajista yhtään mitään edelleenkään. 😀 Ehkä on siis pakko mennä katsomaan yksi peli.. Ihan vaan siksi, että näen sen kriketti stadionin..
Torstaina luvassa olikin shoppailua Fitzroyn outleteissa.
Retroa Fizroyta
Facebookiin päivittelinkin jo, että Anna oli vastuuton, koska päästi mut yksin sinne. Ostin siis Niken liikkeestä 2 urheilutoppia itselle ja Annalle myös yhden 😉 (ne maksoi vaan 10$/kpl) ja jumppahousut (nekin oli vaan 10$) ja näiden lisäksi vielä adidaksen mustan koululaukun, joka sekin oli vaan 30$.. ELi ei sitä rahaa nyt niin paljon mennyt.. Mutta töitä kai silti pitäis ettiä, että sais tehtyä kaikkea kivaa täällä.. Kaikki kun maksaa niin paljon ja olis kiva sitten jouluna reissata! Ja aikaakin olis tehdä töitä pari päivää viikossa.
Hihhhih.. Loving Fitzroy!
Osa vaatteista jota on tarttunut mukaan..
Jotain pientä siis on tarttunut mukaan täältä.. 😉
Muun muassa:
– takki, huppari ja yksi pitkähihainen
– muutama toppi ja pari t-paitaa
– uikkarit, adidaksen laukku, kengät
– shortsit, pitkät housut ja jumppahousut
Perjantaina oli vuorikiipeilyn luento 9-13.. Nyt meitä oli vain meidän 1.leirin 14 hengen ryhmä paikalla. Opeteltiin tekemään solmuja, opiskeltiin kiipeilyvälineiden nimiä ja vähän leikittiin.. Oli kaikenlaisia luottamustehtäviä mm. 5 henkeä köytettiin yhteen kiipeilynaruun valjaiden kanssa ja jokaisen piti nojata kiivetä pienelle kivelle ja nojata tyhjän päällä.. 19.-21.8 olisi sitten 3 päivän valmistava minileiri vuorikiipeilyn todellista leiriä varten.. Ainut mistä olen huolissani, on se, että leireillä ei ole vessaa. 😀 Oi voi..
Nyt kuitenkin vähän jumppailemaan ja käyttämään kuntosalikorttiani, etten maksa sitä ihan turhaa! 😉
