And then it was time to go to East Coast by myself!

Diving and snorkling in GREAT BARRIE REEF!

Oli siis aika jättää länsirannikko rauhaan, heittää rinkka selkään ja lähteä suureen maailmaan YKSIN. Olin viimeinen meidän neljänhengen porukasta, joka lähti Pethistä ja sain siis taas hyvästellä kaikki ja kukaan ei ollut hyvästelemässä mua. L Elin lähti sunnuntai aamuna (12.12) kohti Melbournea tapaamaan vanhempiaan ja Sabrina ja Anna lähti jo aikaisemmin perjantain omille teilleen. Vietin siis sunnuntai päivän yksin Perthissä ja menin Fremantle nimiseen paikkaan, jossa on paljon kahviloita ja pikku kauppoja.. Illalla sitten panikoin ja lähdin pelonsekaisin tuntein kohti lentokenttää.. Oli aika reissata yksin!

En kuitenkaan joutunut kovin kauan olemaan yksin, kun bussista löytyi hollantilainen poika, joka oli myös menossa Cairnssiin. Selviteltiin liput yhdessä lentokentällä. Aamulla 4.15 saavuimme Cairnssiin ja siis taas piti kääntää kelloa 2h eteenpäin. Selvitettiin bussit myös yhdessä ja saavuin omaan hostelliini joskus viiden aikoihin aamulla. En pystynyt tsekkaamaan sisälle kun klo 2pm seuraavana päivänä joten nukuin ilmaiseksi hostellin sohvalla. Aamupäivällä sitten aloin panikoimaan taas uudelleen, koska mulla ei ollu kovin selkeetä suunnitelmaa itärannikolle, ei mitään bussilippuja, reissuja varattuna..  Päiväni kuitenkin pelasti Cat niminen anglantilaistyttö, joka oli myös yksin reissussa ja vähän hukassa. Vaihdettiin numerot ja vietinkin koko Cairnssissa oloaikani Catin kanssa..

Menin Cairnssiin ainoastaan Graet Barrie Reeffin takia ja 14.12 menin snorklaamaan ja SUKELTAMAAN riutalle. Kokeilin ensimmäistä kertaa sukellusta ja oli s ekyllä aika siistiä.. Ja kallista, mutta joka pennin arvosta. Riutta oli todella upee ja värikäs, mutta en valitettavasti nähny mitään hirveen isoja kaloja. Nemon onneksi sentään näin.. Mutta kyllä sitä koko porukka palas hostellille iso virne naamalla, koska oli se vaan niin hienoa nähdä maailman suurin yhtenäinen koralliriutta!

Muuten Cairnssissa aika meni nopeesti (3 päivää). Kävin katsomassa Laguunia, joka nyt ei ollut kovin ihmeellinen, lilluin hostellin uima-altaassa, suunnittelin itärannikkoni reissua ja vähän ehdin bilettämäänkin. Siinä se aika meni ja 15.12 oli aika heittää taas rinkka selkään ja lähteä lentokentälle ja Brisbaneen!

More West Coast!

5. DAY

Wooramel to Coral Bay ~350km

Ajoimme aamusta Coral Bayhin jossa oli luvassa snorklausta ja rentoutumista rannalla.. Ja ensimmäistä kertaa olimme samassa paikassa pari yötä, eikä siis tarvinnut pakata kamoja kasaan. J Tosin  campervanissa kamat on pidettävä suhtkoht kasassa, koska muuten kamoja lojuu joka paikassa. Ostin Annan kanssa snorkkelin ja maskin (halvan sellaisen) ja mentiin snorklaamaan suoraan rannalta.. Ja rantakin oli melkoisen hienon näköinen, turkoosia vettä ja aurinko paahtoi koko ajan.

6. DAY no driving!

Coral Bay

Toisena päivänä käveltiin vähän kauemmas rantaviivaa pitkin ja mentiin snorklaamaan ruotsalaisten poikien kanssa. Ei tarvinut kuin lillua vedessä ja ihmetellä koralleja kun aallot kuljetti meidät omalle rannallemme. Korallit eivät ollu kovin ihmeellisiä ja olin vähän jopa pettynyt. Oon nähnyt aikaisemmin värikkäämpiä koralleja, mutta snorklaus on aina kuitenkin kivaa. Ja illalla tutustuttiin aussi poikiin leirintäalueellamme ja pelailtiin juomapelejä. Kyllä se ”horse race” juomapeli sai ihan uuden näkökulman, kun kyse olikin ”Melbourne cupin horse racesta”.. Tosin juominenhan siinäkin oli pääasia. 😀

7. DAY

Coral Bay to Exmouth (Ningalo reef) ~150km

Ningalon kansallispuisto on siis tyännä rantoja ja voi ite valita mine menee.. Eikä ainakaan ole ahdasta. Voi vaikka mennä ihan omalle rannalle jos siltä tuntuu. Exmouth ja Ningalo national park oli ehdottomasti mun suosikki paikka. Mentiin taas snorklaamaan ja näkymät oli tällä kertaa paljon paremmat. Koralliriutta ei ollut niin ihmeellinen, mutta näin pienen riuttahain (noin 1m pitkän) ja se oli mun huippu hetkiä. Annaa hai ei niin kiinnostanu ja se tarttua mua kädestä kiinni, eikä suostunu tulee kattoon ”nurkan” taakse sitä haita.

Illalla vielä mentiin kansallispuistoon/rannalle uudelleen katsomaan kun iso noin metrin pituiset kilpparit tulee munimaan munia rantahiekkaan. Missasin tämän Costa Ricassa, joten oli hienoa saada uus mahdollisuus ja tällä kertaa en missannu sitä. Mentiin aurinkolaskun jälkeen rannalle, jossa ei ollut ket’ään muita kuin me neljä. Pikku hiljaa kilpparit alko kömpimään vedestä ja raahautumaan rannalle. Ne kaivoi itelleen ison kuopan, johon ne sitten laski munansa. Tää koko sessio kesti varmaan jonkun 2-3tuntia. Eikä me nähty edes kun ne muni munansa vaikka kirjaimellisesti oltiin 30cm päästä. Tajuttiin vaan jossain vaiheessa, että taidettiin missata tää synnytys nyt. 😀 Tää päivä oli mun paras päivä länsirannikolla.. Hai ja kilpparit.. Pysty hyvin mielin menee nukkumaan asuntoauton yläsänkyyn. J

8. DAY

Exmouth to Carnarvon ~370km

Tämä päivä meni pitkälti ajaessa. Aamulla otettiin rennosti ja lähdettiin ajamaan takaisinpäin vasta päivällä. Illasta saavuimme pitkästä aikaan ”isompaan” kaupunkiin ja oli ihan kiva palata sivistyksen pariin. Melbournessa asuessa piti päässä karkuun kaupungista kuukausittain, mutta on se leirielämän jälkeen kiva palata todellisuuteenkin.

9. DAY

Carnarvon to Geralton ~480km

Pitkä ajomatka ja liian monta pissataukoa ja olimme vihdoin Geraltonissa. Ei mitään ihmeellistä tehty tänä päivänä.. Vähän uimista ja terassilla istuskelua.

10. DAY

Geralton to some small village ~200km

Vietettiin toinen päivä vielä Geraltonissa, kunnes iltapäivästä lähdettiin ajelemaan kohti Perthiä. Päätettiin mennä yöksi jonnekin, minne vain ehdimme ennen pimeän tuloa. Tässä vaiheessa reissua kaikki oli jo aika puutuneita ajamiseen ja pinna alkoi kiristymään, kun pimeä alkoi tulla ja ei meinattu löytää yöpaikkaa. Mun mielestä olis voitu vaan yöpyä jossain pikku tien vieressä (joka on laitonta Ausseissa), mutta Sabrinalle ei tämä käynyt. Löydettiin kuitenkin joku kämäinen leirintäalue just ennen pimeää, joka tosin oli myös halpa.

11. DAY

From somewhre to Perth ~200km

Viimeinen päivä meni ajaessa ja autoa siivotessa ja kamoja pakkaillessa. Lisäksi meidän piti olla ajoissa autovuokrausfirmalla, koska meillä oli vakuutuspapereiden täyttö edessä. Vihdoin saatiin tosin vahvistus, että auton alusta on kunnossa ja vakuutus korvaa kaiken, koska naarmut/lommo oli auton kyljessä.. Ja vihdoin kaikki pystyi hengittämään. 😀 Ja asialle voi jo nauraakin!

Tässä meidän reissu ”lyhykäisyydessään”.. Voisin sanoa että melko hyvä 10-! Pientä kinaa oli kuten olettaakin saattoi, mutta isoilta riidoilta vältyttiin. Sabrina ja Anna lähti seuraavana aamuna omille reissuilleen, kun minä ja Elin vielä jäätiin Perthiin juhlimaan ja rentoutumaan.. Siitä sitten meiänkin tiet erkani viikonlopun jälkeen ja mun itärannikon reissu YKSIN oli alussa…Se on sitten ihan eri tarina! 😉

MY WEST COAST TRIP

Perth to Nambung National Park (Pinnacles) ~ 260km

Saavuimme Perthiin 27.11 aamulla ja kiertelimme kaupunkia päivän. Seuraavana aamuna alkoi sitten West coast reissumme. Aamulla oli aikainen herätys ja siitä sitten bussilla autovuokrauspaikkaan. Alkusäätämisten jälkeen päästiin sitten vihdoin ajamaan ja edessä oli muutaman tunnin ajomatka kansallispuistoon. Matkalla pysähdyttiin myös ottamaan kuvia hienoista paikoista, joista ehdottomasti ”Salt lake” tai toiselta nimeltään tunnettu ”Pink lake” oli ehdottomasti hienoin paikka. Kirjaimellisesti pinkki järvi saa siis kuulemma värinsä karotiinista, josta myös porkkana saa värinsä.

Päivän päänähtävyys oli kuitenkin Pinnacles Desert. Paikka oli todella kummallinen, koska tämä autiomaa tuli kuin tyhjästä. Ensin ajoimme karun matalakasvuisen ”pusikon” keskellä ja yhtäkkiä edessä onkin autiomaa… jossa tönöttää parin metrin korkuisia kiviä. Kävelimme ensin maisemareitin läpi, jonka jälkeen ajattelimme vielä ajaa pienen maisemareitin läpi. Olisi ehkä kannattanut ajatella kahdesti! Neljä blondia yhdessä campervanissa ja kaikki voi arvata mitä tapahtui. Reitin ensimmäisillä metreillä ajoimme kiveen ja saimme ”liukuoveen” hienon lommon.. Onneksi otimme vakuutuksen. Tässä vaiheessa tosin pelotti, että onko auton pohjassa vaurioita, koska niitä vakuutus ei korvaa. Rakkaat vanhempani voivat kuitenkin tässä vaiheessa hengittää, koska vakuutus korvasi vahingot! 😉

2. DAY

Greenhead to Kalbarri National Park ~  400km

Kalbarri national park oli hieman samanlainen, kuin nähtävyydet Great Ocean Roadilla. Paljon siis autossa istumista päivän aikana ja paljon hienoja valokuvia merestä ja kallioista. Illalla leiriydyimme Kalbarrin kylään, jossa meillä oli suora näkymä rannalle leirintäalueeltamme. J Illalla katsottiin auringonlaskua merenrannalla

3. DAY

Kalbarri to SharkBey/Monkey Mia 374km

Aamuisen ajamisen jälkeen kaikki oltiin valmiita rannalle. Monkey Mia oli melko kallis paikka oleilla, mutta rahansa arvoinen. Vihdoin bikinit päälle ja makoilemaan rannalle. Aurinko oli tosin melko polttava joten aurinkorasvan suurkulutus alkoi.. ja jatkuu edelleen. Otetiin tämä päivä ihan rauhassa ja vaan rentouduttiin.

4. DAY

Monkey Mia to Wooramel  ~280km

Päätettiin viettää toinen päivä vielä Monkey Miassa ja ajaa seuraavaan paikkaan vasta illalla. Aamulla oli herätys taas 7.00, koska halusimme nähdä delfiinien ruokkimisen.. Villi delfiinit siis tulevat rantaan joka aamu ruokittavaksi. Länsirannikko ei onneksi ollut niin turisteja täynnä, joten näimme eturivistä, kun delfiinejä ruokittiin kädestä. Yleisöstäkin muutama pääsi antamaan kaloja delfiineille. Eläimiin ei kuitenkaan saanut koskea, koska ne on kuitenkin villieläimiä ja sellaisena ne halutaan pitää. Ja koska mukana oli myös pieniä delfiinin poikasia niin äiti delfiinit voi käyttäytyä aggressiivisesti, jos joku menee liian lähelle poikasia.  Päivä vietettiin rannalla löhöillen ja illalla sitten ajettiin Wooramel nimiseen paikkaan.

Time to say goodbye!!

Marraskuun loppu oli kiireistä aikaa.. ja oli aika sano hyvästit vaihtarikavereille.. Tiedossa oli siis kyyneleitä, halauksia ja paljon naurua..

Halloween bileistä se rumba alkoi. Felix ja Nick lähtivät jo omille teilleen marraskuun alussa, mutta lisää oli tulossa. Tentti viikkojen jälkeen matkaan lähtivät amerikan tytöt, Megan, Jordan ja Shannon. Vietinkin Meganin kanssa paljon aikaa, ennen kun oli hyvästien aika. Tytöt lähtivät marraskuun puolessa välissä Itä-rannikolle reissuun .. Sitä ennen kuitenkin kävimme useammalla piknikillä ja lounaalla isommalla sekä pienemmällä porukalla. Ensin kävimme pitsalla, mutta kun sana levisi kaikille vaihtareille ja illallisesta tulikin yleinen hyvästelylounas. Tässä vaiheessa piti hyvästellä mm. Bastian ja Will ja joitain muita, jotka eivät olleet niin läheisiä!

Tämän lounaan jälkeen halusimme mennä syömään omalla pienemmällä porukalla. Ja koska kaikki eivät päässeet paikalle, niin piti käydä syömässä useamman kerran. J Ensin oli elokuvailta Karalla ja Joelille, jossa oli heidän lisäksi minä, jenkki tytöt (Megan, Eileen, Jordan ja Shannon) sekä tietenkin aussi vahvistukset Michael ja Zac.. Voitte sitten vain miettiä, kenen aksentille sitä naurettiin. 😀 Tätä porukkaa tulee kyllä kova ikävä ja kaikki näistä on niin kovin kaukana miuta L Tällä porukalla käytiin siis syömässä useamman kerran.

Megan, Jordan ja Shannon lähtivät siis marraskuun puolessavälissä. Megan on aivan huippu ja sitä tyttöä tulee niin kova ikävä, että skypetreffejä on tulossa varmasti tulevaisuudessa. En koskaan ole tavannut sellaista tyttöä, kuin tämä. Niin jenkki, pieni ja höppänä, kovaääninen, sydämellinen, raivostuttava, mutta silti niin ihana tapaus! Muistan ehkä sanoneeni, että ”tuon tytön  kanssa EN kyllä tule toimeen!” 😀 Ja kuinkas sitten kävikään! Megan oli juuri se yksi niistä, joka opetti minulle eniten elämästä ja itsestäni vaihdon aikana! Ja siksi hyvästeleminen olikin niin vaikeaa! Kunhan vain pääsen kertomaan tämän tytön tempauksista kavereilleni, niin saan monet naurut vielä! <3 Halusin viettää koko Meganin viimeisen päivän neidin seurassa, koska tiesin sen tekevän miut hulluksi (kuten se tekikin), jotta hyvästely olisi sitten helpompaa! Mutta ei se helppoa ollu ja muutama kyynelkin taisi valua poskea pitkin.. Ja kotiin päästyä luin Meganin antaman kirjeen ja se vasta avasikin kyynelkanavat! <3 Miekin kirjotin kirjeen Meganille ja taisi reaktio olla sama toisinkin päin!

Jenkki kolmikon jälkeen oli sitten aika sanoa hyvästit Karalle ja Joelille. Vietin myös tämän parin kanssa heidän viimeisen päivän Melbournessa. Vähän TimTam-keksejä (Kanadalaisten suosikkeja) ja mitä sitä muuta tarvitaan. Kirjotin myös heille kirjeen ja tämä hyvästely ei ollut yhtään helpompaa! Tämä kaksikko piti miusta aina huolta! Jo vuorikiipeily viikonloppuna huomasin, että ne tykkää miusta ja huolehtii miusta! Ne sano, ettei ne jätä miuta mihinkään, eikä ne tehnykään niin koko aikana! <3 Viimeiset rutistukset ja heipat oli taas vaikeat! :/ Mutta pakko se oli tehdä! Ja eihän ne ikuisiksi ajoiksi häviä miun elämästä! Me tavataan vielä joskus ja Kara ja Joel on niin hulluja, että nää liikunnanopiskelijat saattaa vaikka oikeesti pamahtaa Suomeen joku päivä! Ehkä lätkän MM-kisoihin sitten joskus! ;D

Hyvästely ei loppunut tällä viikolla tähän vaan lisää oli tulossa. Vuorossa oli neiti-amerikka nimeltä Allison Brown! I had to say goodbye to one of my favorite ones.. Allison! So cute, helpful, thoughtful and kind girl! Mutta aika oli hyvästellä tama tyttö ja lähettää takaisin kotiin Amerikkaan! Vietin neidin kanssa hänen viimeisen illan. Pidimme Eileenin, Binin ja Allisonin kanssa pyjamabileet Zacillä ja Michaelilla. 😀 Lainasimme tietenkin mätsäävät flanelipaidat Michaelilta. 😀 Ja nukuimme sohvilla neljästään. Ja aamulla sitten vimme Allisonin lentokentälle porukalla.  Tähänkin tyttöön tulen varmasti pitämään yhteyttä myöhemmin!

Allison Brown! I'll miss you!

Marraskuun viimeisellä viikolla piti hyvästellä kasa saksalaisia. Perinteisesti Jenni ja 12 saksalaista. 😀 Tässä porukassa tosin oli vain puolet sellaisia, joita todella tulee ikävä ja kenelle oli vaikea sanoa näkemiin.. Daniel. Raphael, Eva, Sandra ja Tamy olivat näitä.. Ja tietenkin rakas Bini.. Binille en tosin edes sanonut hyvästejä, koska me tapaamme varmasti vuonna 2012. Eikä saksalaisia muutenkaan ollut niin vaikea hyvästellä, koska heitä tulen näkemään ensi vuonna.. Reissu Saksaan on sovittu jo ensi kesäksi! 😉 Kölniläisiä näin myös ja heitä en myöskään halunnut hyvästellä, koska me tulemme tapaamaan myöhemmin! J

Hyvästit oli siis jätetty ja vihdoin oli aikaa alkaa suunnitella omaa reissua. Ensin luvassa on reissu Länsi-rannikolle, sieltä Itä-rannikolle.. UV Sydneyssä ja sieltä Uuteen-Seelantiin ja vihdoin takaisin Melbourneen  katsomaan tenniksen avoimia ja 24.1 Suomi-Finland! 😉

The first week of Nowember or Mowember?!

Wiuhuu..

Ensimmäinen virallinen lomaviikkoni pyörähti käyntiin ja olo oli hieman hassu.. Olinhan kovasti uurastanut kurssieni eteen. 😀 Jotenkin siis se kesäloma keskellä Suomen pimeintä aikaa, ei oikein mahtunut mun pieneen päähän. Eikä se vieläkään mahdu sinne.. Joulupukki näyteikkunat ja ”Merry Christmas” – kyltit alkoivat ilmestyä katukuvaan ja mun päähän ei vaan millään mahdu, että  keskellä kesää on Joulu.. o.O Kehoni siis elää Suomen aikaa edelleen..

Toinen hämmentävä asia iski mua, kun halolla päähän.. MIUN MURRE ALKAA HÄVIÄMÄÄN.. Kiiton rakkaan kämppikseni Annan, joka on ainut jonka kanssa puhun suomea täällä (ja Joni joskus harvoin).. Ilmeisesti skype-keskustelut ei riitä ylläpitämään omaa murrettani.. WHAT the Hell/Mitä paskaa?!!? Sanon minä 😀

Melbourne ja tämän kaupungin kevät.. Semesteri oli ohi ja pohdittiin Karan kanssa, että se kesä ei vaan koko aikana tullut tänne.. 😀 Kaikkialla muualla oli kesä Ausseissa paitsi täällä.. Sää on siis ollut edelleen hyvin vaihtelevaa, kuin Suomen kesä o.O

Marraskuun ekalla viikolla oli hevoslaukkakisat edelleen menossa Melbournessa, joka kyllä näkyi katukuvassa. Kaikki kisojen katsojat  menevät Flinders streetin aseman kautta ja siksi ykköset päällä porhaltavia ihmisiä näkyi enemmän ja vähemmän keskustassa koko viikon. Ja varsinkin tiistain Melbourne Cup day, joka on siis virallinen vapaapäivä Victorian osavaltiossa näkyi keskustassa melko selvästi. Voi turistit ihmetellä, mihin ne on saapunu, kun keskustassa pyörii porukkaa mitä ihmeellisimmät hatut/kukka- ja sulkapäähineet päässään. 😀 Minä tyydyin katsomaan Melbourne Cup kisoja Fedaration squar skreeniltä kavereideni kanssa. 🙂

Keskiviikkona oli sitten ”Farewell function” eli AMI:n (Australian Mates for Internationals)  viimeinen virallinen tapahtuma. Paikalla ei kuitenkaan ollut kaikki haluamani ihmiset ja muutenkin melko vähän porukkaa. Joten ei siis vetänyt vertoja ”Welcome fuctionille” 😉

Perjantaina meillä oli Halloween partyt.. Tosin viikon myöhässä. 😀 Vaihteeksi bileet pidettiin Zacin ja Michaelin talossa.. 😀 Siis houseparty VOL. 20 oli ehkä kyseessä tai jotakin sellaista. Süper-Drunk-Jenni asuni oli menestys.. Ja kyseinen supersankarikin ilmestyi bileisiin joskus illan pikkutunneilla. Kuva ehkä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ilta oli myös hyvin hämmentävä, koska oli aika sanoa ensimmäiset hyvästit.. 🙁 Felix oli siis lähdössä seuraavan viikon alussa kotiin, koska field hockey kausi oli alkamassa ja ilmeisesti se on niin hyvä pelaaja, että valmentaja ei antanut vaihtoehtoja. 🙂 Bi-Leet olivat kuitenkin hyvin onnistuneet ja kaikki parhaat kaverini olivat paikalla.

Vietin illan lähinnä Felixin ja Meganin kanssa. Ja loppu illasta valtasin Meganin kanssa Michaelin vesisängyn.. Ei kuitenkaan voitu nukkua siinä, koska melmmat tultiin merisairaiksi.. Aamulla heräsin Zacin sängystä (jonka valtasin Meganin kanssa illalla) Megan vieressä,  trikoot jalassa (ja pikkarit edelleen niiden päällä), naamio otsalla edelleen ja Michaelin flanelipaita päällä.. 😀 Ja Meganilla oli tietenkin myös väreihini sopiva flanelipaita päällä. 😀 Olohuoneesta löytyi lisää juhlavieraita nukkumasta, pulloja lojui joka paikassa ja sotku oli melkoinen.. En siis voinut tehdä muuta kun laittaa kajarit täysille (HUOM! klo 9.00) ja laittaa tämän biisin soimaan. 😀

httpv://www.youtube.com/watch?v=KlyXNRrsk4A&ob=av3e

Studying and DERBY DAY!

Väliviikko ennen tenttejä oli vielä menossa ja Mornington Peninsulan jälkeen mulla alkoi hullu uurastus. Tanssin oppimispäiväkirja piti palauttaa maanantaina 24.10, mutta kunnon opiskelijana pyysin pari päivää lisäaikaa, kun en osaa englantia 😉 Sain kuitenkin päiväkirjan väännettyä ja team sportin oppimispäiväkirjan myös. Tulosimen kanssa sai tietenkin taistella sen 2h ennen kun sain kaiken printattua, mutta viimein olin valmis. Perjantaina oli mun virallinen viimeinen tuntini, vuorikiipeilyn koonti kerta. Eli yliopistourani Victoria Universityssä oli ohitse 28.10.. Eli siitä alkoi kesälomani.. Ansaitusta kesälomasta ei kai kuitenkaan voida ehkä puhua. 😀

Perjantaina oli luvassa shoppailua, koska lauantaina olimme menossa ”Derby day” nimiseen hevoslaukkakilpailuihin porukalla. Kaikilla naisilla ”on oltava” hiuspäähine/panta/kukka/hattu, joten mekin lähdimme Allisonin ja Meganin kanssa metsästämään sellaisia. Megan kuitenkin päätyi siihen tulokseen, että mekkoni on tylsä ja tarvitsen uuden 😀 Ja lopulta 4h shoppailun jälkeen mulla oli uusi mekko, ylihintainen Lancomen ripsiväri, hiuskoriste ja uudet kengät ostettuna.. Ja pankkitili nollilla! Mutta mitä nainen ei kauneutensa eteen tekisi?

Launtaina oli sitten tosikyseessä. Herätys klo 7.30, koska mun oli alunperin tarkoitus raahautua Victoria placeen Footscrayhin laittautumaan tyttöjen kanssa. Aikataulu jotenkin kummasti kuitenkin petti ja en jaksanut enää raahautua muiden kanssa häseltämään ja päätin siis avata viinipulloni kotona ja laittautua kotona. Olikin melko tyytyväinen lopputulokseen! Korkkarit viimein jalkaan ja matka kohti Flemingtonin ravialuetta. Matkalla kuitenkin vielä lenkki kirjastolle, koska tietenkin unohdin printata lippuni.. Mutta miehiähän joutuu aina odottamaan ja Joni oli myöhässä, joten ei hätää. 😀

Jenni ja Joni

Päivällä piti sataa, mutta säästyimme sateelta ja päivä oli aurinkoinen ja kaikinpuolin onnistunut. Laukkakilpailuita tuli vähän väliä ja löin jopa vetoa jonkun hepan puolesta. Saksalainen Bastian taisi tosin olla porukastamme ainut, joka (tuurilla) voitti reilut 150$. Me muut ei oltu niin onnekkaita.

Päivä kului skumppaa juodessa nurtsilla istuskellessa, kisoja katsoessa ja höpötellessä kavereiden kanssa. Tosiaan päivän teemavärihän olisi perinteisesti ollut musta-valkoinen, mutta rakkaat aussiystävämme eivät kertoneet meille asiasta. 😀 Toisaalta eipä tuo menoa haitannut ja olipahan ainakin helppo löytää kaverit muiden joukosta.

Illalla sitten lähdimme vielä Roof Top-terassille. Ilta ei tosin jatkunut kovin pitkään, koska alottelimme jo ennen klo 10 ja paikanpäällä oltiin puolen päivän aikoihin. Muutama tyttö taisi jaksaa vielä baariin asti, mutta minä, kuten suurin osa muistakin lähdimme kotiin klo 21 aikoihin. Itsehän simahdin kiltisti vessanlattialle peiton ja tyynyni kanssa. Ja kerroin Annalle hyviä iltasatuja.. 😀 Ja mitä hieno kämppikseni tekee… Ottaa valokuvia viattomasta luontokappaleesta heikkona hetkenään. Julmaa sanoisinko?! 😀 Kosto on suloinen, kunhan sen aika koittaa!

Black and white dresses as you can see?! 😀

Mornington Peninsula23.-25.10

Niin se oli semesteri (mukamas) paketissa.. Ja ennen virallista tenttiviikkoa (mulla ei siis edelleekään ollut niitä tenttejä silloin) oli väliviikko, jolloin kaikki sitten puurtaa ja tekee ne kaikki kouluhommat.. Viime tingassa, kuten tavallista. Ja näinhän minäkin tein, kuten tavallista. Mulla oli semesterini aikana ne pari vaivaista työtä ja tietenkin väänsin niitä sillä viimeisellä viikolla, kuten kunnon opiskelijan pitääkin. 🙂 Sitä ennen kuitenkin oli reissu n. 80km päähän Mornington Peninsulaan!

Anna oli ostanut aikaisemmin voucherin ja siksi siis lähdimme viinitilalle hemmottelulomalle muutamaksi yöksi. Vuokrasimme auton ja lähdimme sunnuntaina ajelemaan Morningtoniin. Matka Melbournesta sinne kesti meiltä hieman oletettua kauemmin, koska halusimme ajaa rantaa pitkin.. Ja koska sää oli huikea ja lämpätila oli +30c niin päätimme pysähtyä matkalla rannalle! 🙂

Selvisimme perille upeaan ”linnaamme” illalla ja ajaminenkin luonnistui Annalta jo melko hyvin, Tasmanian reissun jälkeen.. Mornington Peninsula on siis kuuluisa viinitiloistaa, joita on siis useampia kymmeniä. Lisäksi siellä on hieno ranta, mutta siis tämä paikka on lähinnä ”kesämökki” kaupunki/kylä eli siis kaupungissa ei ole mitään nähtävää. Voucheriin kuului yksi hotelli illallinen, viinimaistelu, 2 aamupalaa (sänkyyn kannettuna halutessa) ja 2 yötä hienolla viinitilalla.. Oli omat parvekkeet ja kylpytakit ja kaikki..

Quite nice place? Don't you think?

Sunnuntai-iltana syötiin hyvin ja hörpittiin viiniä ja nautittiin hiljaisuudesta.. Keskustassa asuminen on ihanaa, mutta vähintään kerran kuukaudessa on päästävä pois, johonkin kuuntelemaan hiljaisuutta!

Tiistaina meidän oli tarkoitus mennä Philips Islandille katsomaan pingviineitä. Tämä retki jäi kuitenkin haaveeksi, koska ulkona satoi vettä, eikä vesisateella kiinnosta lähteä katsomaan pingviineitä. Muutimme suunnitelmaa ja päätimme lähteä kylpylään löhöilemään. Mornington hot springs.. Ja aah.. Sauna! Tämä ei ollut mikään ihan tavallinen kylpylä vaan altaat olivat ulkona. Löhöilimme siis vesisateella kuumissa altaissa ulkona. Ei kai sadepäivää voi paremmin viettää. 🙂 Ja hienointa tässä kylpylässä oli mäen kukkulalle rakennettu kuuma-allas. Mäen päälle kiivetessä, matkan varrella oli myös altaita, joihin oli pakko pulahtaa, koska kylmä tuuli ja vesisade ei tuntunut kovin mukavalta iholla.. Mutta näkymä mäen huipulla oli mahtava. Porealtaasta näki suoraan laidunmaalle, jota oli silmänkantamattomiin.. Ja fiilis oli hämmentävä. Vähän sama fiilis kun olisi ollut Åressa ja astunut juuri hissista ulos vuoren huipulla. Tuuli ei tosin ihan yhtä kylmä ollut. Åressa oli lunta silmänkantamattomiin kun kylpylässä oli laidunmaata.. Ihmeellinen deja vu fiilis.

Illalla oli sitten vähän lisää viininmaistelua ja söimme myös juustotarjottimen ja muita herkkuja. Maha olikin sitten sekaisin molemmilla seuraavat pari päivää, pienen ahminnan jälkeen.

The last real week of VIC UNI!

12th week was here.. The real last week of Victoria University.. Before exams (which I didn’t have) 😉

Viimeinen opiskeluviikko yllätti.. Mihin ne edelliset 11 viikkoa hävisivät.. Ensin viikon orientaatioviikko, 6 viikkoa opiskelua, vuorikiipeilyleiri, 2 viikkoa opiskelua, Mid-semester-break ja viimeiset 3 viikkoa!! Vaikka sitä mitenpäin tätä ajattelee, niin tuntuu, kun viikko sitten olisin ollut Lornessa Orientaatioviikonloppua viettämässä.. o.O Ei sitä osaa oikein sanoiksi pukea, miltä tuntuu.. Tosin fiilis ei vielä varmaan ole iskenyt, kun muilla on vielä semesteri kesken ja kokeet tulossa..

Minulle viikko 12 toi tullessaan tanssissa, rivitanssin opetusta.. Team Sportissa luvassa oli FINAL TEST, joka tosin oli melko helppo, enkä siis ole kovin huolissani arvosanastani! Läpi se ainakin meni! 🙂 Tenttimme oli tarkoitus olla tenttiviikolla, mutta se siirrettiin aikaisemmaksi, koska se olisi ollut Melbourne Cup dayn kanssa päällekkäin.. Melbourne cup on siis suuri hevoslaukkakilpailu, joka on siis niin suuri juttu tässä osavaltiossa, että se on ihan virallinen vapaapäivä.. Tosin yliopistolaisilla on normaalisti tenttejä sinä päivänä. 😀

Tiistaina 18.11 oli myös Allisonin BIG 21 BDAY! Rakas Allison on siis jenkki ja 21v on siis ”huge fucking deal!” Eli tiedossa oli taas Bi-Leet! Bileet pidettiin Victoria placessa, joka on siis opiskelija-asuntola aivan yliopiston vieressä. Mutta tämä asuntola on oikeesti siisti ja mukava ja jokainen asuu omassa yksiössä, eikä siis soluissa. Synttärisankarin virallinen syntymäpäivä oli keskiviikkona, jota tyttö ei kuitenkaan nähnyt. Kun kerran 21 täyttää, niin perinteisesti se pitää olla siinä kunnossa, että illasta ei muista mitään. Ja niin kävi Allisonillekin. 😀 Neiti vietti yönsä oman vessan lattialla. Minä nukuin 2. kerroksen yhteistilassa saksalaisten kanssa. Tom ja Felix olivat myös mukana synttäreillä, vaikka pojilla alkoi seuraavana aamuna vuorikiipeilyleiri.. 😀 Herätys 6.00 maistui varmasti hyvältä, illan rommicola drinkkien jälkeen. 😀

Huge 21st Bday

Perjantaina oli sitten pynttäytymisilta. 😉 Halusimme nähdä Casinon! Perjantai 21.11 oli myös virallinen viimeinen päivä yliopistossa aussipojille Michaelille ja Zacille ja päätimme lähteä juhlistamaan poikien valmistumista (kandiksi) Casinolle.. Fiilis oli kun Ruotsin laivalla. 😀 Vanhat ja nuoret yhdessä pelikoneiden ympärillä.. 😀 Mutta oli se ihan hieno paikka ja näkemisen arvoinen..

Me and Meg <3

Week without alcohol!

Kouluviikko 11 vierähti käyntiin ja puhutaan siis päivämäärästä 10.-16.10.

Tanssissa oli luvassa Filipiniläistä tinikling tanssia, jota aion kyllä opettaa vielä Suomessakin joku päivä.. 🙂 Tässä hieman mallia.

httpv://www.youtube.com/watch?v=BTOLBBwgEuc

TeamSportissa oli Lacrossea, jossa aussit oli huonoja, kuten kaikissa muissakin lajeissa.. Mutta onneksi pääsin Binin kanssa rymyämään todenteolla, kun oltiin vastakkaisissa joukkueissa.

Perjantai ja lauantai menikin sitten oikeita töitä tehden. Torstai iltana menin Allissonin luokse yöksi, koska perjantai aamuna klo 8.30 piti olla skarppina yliopistolla. Olimme siis ilmoittautuneet vapaaehtoistyöhön.. Ihan vaan ilmaiset ruuan, t-paidan ja diplomin takia. 😀

Aamulla oli pannukakkuja aamupalaksi, jonka jälkeen meidät joettiin työryhmiin. Mun ryhmässä oli vaihtareiden kordinaattorit Larissa ja Anna sekä minä, Allison ja pari muuta vaihtari poikaa. Meille kävi tuuri ja pääsimme puutarhatöihin ulos, nimittäin sää oli upea! Puolen päivän jälkeen meidän kuitenkin siirrettiin isommalle projektialueelle, jossa istutettiin pensaiden taimia auringon paahteessa.. Onneksi ei oltu siellä koko päivää. Päivä päättyi siis joskus kolmen aikoihin.. Eli todella tehtiin töitä. 🙂 Ja ruoka oli hyvää 😀

Lauantaina sitten olin ihan palkkatöissä. Tein 9 tunnin työvuoron Caulfieldin hevoslaukkakisoissa. Nämä oli hieman pienemmät kisat, ennen Melbournen tulevia hevoslaukkakilpailuita, joista sitten lisää myöhemmin. Olin tarjoilijana VIP alueella, mutta onneksi tarjoilin vain snäksejä, enkä siis kantanut pöytiin ruokia.. 😀 Ehkä tästäkin kokemuksesta jää jotain muutakin käteen kuin 230$ 😉

Sunnuntaiaamuna oli sitten kiva herätä kerrankin ilman krapulaa. Soitin Allisonille ja lähdettiin Camberwelliin sunnuntaimarkkinoille, jossa on joka sunnuntai kirpputori. Huikea paikka. Mutta Melbournen huikea sää hieman pilasi meidän ostosreissun, kun yhtäkkiä alkoi sataa kaatamalla. Ja 5min myöhemmin taas paistoi aurinko.. 😀 Rakastan tätä säätä täällä.. You never know what’s coming from the sky!

Oktoberfest with students from Köln

Ja taas oli aika juhlia. Joelin synttärit ei tietenkään riittäny vaan lauantaina oli tideossa round 2. Kuinkas muutenkaan, koska eihän Melbournen Oktoberfestejä voi missata, kun suurin osa vaihtareista on saksalaisia..

Beer

Kemut alkoivat siis jo aamulla 11am, mutta onneksi me ei ihan sentään niin aikaisin raahauduttu paikalle. Saavuimme enemmänkin paikalle neljän viiden aikoihin ja kemut oli jo täydessä vauhdissa. Totesimme tosin melko nopeasti, että nämä bileet on ehkä tarkoitettu hieman vanhemmille ihmisille. 😀 Ja kaljakin oli suolaiset 10$ kappale, joka tosin ausseissa on ihan normaali hinta kaljasta.. Joten siis päätimme kaikki lähteä Raphaelin, Danielin ja Tamyn kämpille. Eli tiedossa oli taas isot kotibileet.

Joni ja minä kuitenkin päädyttiin matkalla Kölniläisten kämpille. Ihan vaan varmuuden vuoksi ostettiin viiniä mukaan ja siinähän se aika sitten vierähtikin. Juotiin viinit ja minä istuin puhelimessa kuluttamassa prepaid liittymäni saldoa, kunnes akku loppui. 😀 Ja oli jo aikakin lähteä Raphaelin ym kämpille. Mulla on tästä eteenpäin ehkä pieniä katkoksia muistikuvissa, mutta kuitenkin päädyimme kiertoteiden kautta Raphaelin kämpille koko Kölnin porukka, sekä minä ja Joni. Kerrankin kun mulla oli joku mukana,joka puhuu suomea, niin ei voinu silti puhua suomea, kun heti kuului ”jos ei saa puhuasaksaa, niin ei saa puhua suomeakaan!”. Olen siis joutunut useamman kerran huomauttamaan tälle porukalle, että en osaa saksaa, kun jotenkin ne aina jossakin vaiheessa kääntää kielen saksaksi, mutta ei tällä kertaa.

Kun vihdoin pääsimme Ralfin kämpille.. Kaikki muutkin oli samassa kuosissa kun minä. Ja meteli oli siis melko kova.. Jostain syystä siis vuokraisäntä soitti, että naapurit oli valittanut mekkalasta ja uhannut soittaa poliisit, jos möykkä ei vähene.

Houseparties are the best!

Joten siis meidän osalta bileet loppui melko lyhyeen. Mutta eihän me tietenkään voitu iltaa tähän jättää vaan käveltiin takaisin Kölniläisten kämpille juhlimaan. Kölnin liikuntatieteellisestä on siis 7 vaihto-oppilasta, joista 4 asuu yhdessä (plus Kimin saksalainen tyttöystävä), joten voitte kuvitella, kun joskus olen niiden kanssa yksin, niin kuinka vaikeeta se englannin puhuminen itellekin olis, jos olisin 6 liikuntalaisen kaverini kanssa täällä. Onneksi en kuitenkaan ole.! Ja takaisin taas siis asiaan. Onneksi  siis moni vaihtari asuu kätevästi St Kildassa toisia lähellä, niin ei tarvinnut ottaa taxia. Sitten vielä vähän henkevieä keskusteluita Kölniläisten kämpillä, kunnes olikin aika päättää ilta. Olin jo lähdössä kotiin, mutta kännykästänihän oli akku loppu, ja jollain ihmeellä onnistuin hävittämään Jonin pienellä kävelymatkalla.. 😀 Joten jouduin jäämään yöksi. Taas kerran, hienoa toimintaa! Mutta sehän on vain elämää! 🙂

Joel’s bday party..

And party and party and party and pa-pa-party..

Kara & Joel

Perjantaina 7.10 oli taas yhdet bileet.. Mutta nyt meillä oli ihan oikea syy juhlia. Kuten aina ennenkin on tietenkin ollut. Luvassa oli siis Joelin synttärit, jotka oli osittain yllätys. Joelin tyttöystävä Kara hoiti kaiken ja oli sovittu, että kaikki meidän porukasta tulee ”Elephant and wheelbarrow” nimiseen paikkaan klo 19.00. Ja Joel luuli menevänsä vain Karan kanssa syömään. Yllätys oli siis ihan hauska ja synttärisankari oli hämmentynyt päästyään paikalle. Syötiin ”Chicken parmigiana” annokset ja sitten oli aika pelata. 😉 Niinkin yksinkertainen juomapeli, että pudota kolikko toisen juomaan ja sen on juotava lasi tyhjäksi. Pelissä on siis yksi kolikko..

Nobody didn't want to drink.

Minä luulin selviäväni pelistä helpolla, mutta ei! Joel pudotti baaritiskillä kolikon mun lasiin ja eihän siinä sitten mikään auttanut.Juomapelin jälkeen päätettiin/jouduttiin poistua ensimmäisestä pubista, koska meidän synttärisankari oli baarimikkojen mielestä liian humalassa. 😀 Eli juomapeli toimi ihmeen hyvin.. Mutta se kävi myös melkoisen  kalliiksi.

Ulkona satoi vettä ja yritettiin päättää nopeesti mihin baariin mennään.. Isolla porukalla sehän ei koskaan oo helppoa, joten annettiin aussi kaverilleni Zacille vastuu. Zac ja sen kämppis Michael päättivät sitten baarin..Ensin mentiin ”Sorry grandma” nimiselle clubille. Pääsimme siis pitkästä aikaa tanssimaan. Tätä oli ollut ikävä. Ja Kara on kyllä parasta seuraa tanssilattialla. Tanssimuuvit on lähes yhtä ihastuttavia, kuin suomalaisen nimeltämainitsemattoman kämppikseni. 😀

Jenkki tytöt kuitenkin kyllästyivät tanssimiseen ja päättivät, että nyt on aika tehdä jotain ”once in the lifetime” erikoista, jota ei muulloin ehkä tule tehtyä! Ja kaikki voi arvata mihin baariin sitä sitten päädyttiin.. 😀 Kyseessähän oli kuitenkin Joelin synttärit niin pitihän sitä nyt miehien mieliksi vaihtaa baaria. Ja nyt voi sitten sanoa käyneensä sellaisessakin baarissa.. 😀 Loppujen lopuksi kuitenkin palattiin sorry grandma baariin, koska siellä oli hyvää musiikkia.. Ja tällä kertaa löysin ensimmäistä kertaa oikean yöbussin ja selvisin kotiin mustelmitta. 😀 Ihme kyllä!

Ja tässä vaiheessa tajusin myös, että jotenkin kummallisesti olen eksynyt kaveriporukkaan jossa suurin osa on jenkkejä, pari kanadalaista ja ausseja.. Vaikka englantini oli ainakin tänne tullessa luultavasti kaikista vaihtareista huonoin.. Tai ainakin niistä, jotka avasivat suunsa. 😀

Elämää Lygon streetillä!

Tassie Tassie Tassie! part 2

F**K!

I just deleted somehow the whole text which I wrote today.. So I just have to start all over again.. I even wrote everything in english! Way to go Jenni!

28.9 Wednesday

We woke up from the little town called Bothwell.. We decided to drive to some national park called Mouth Field even we didn’t have any idea what we’re gonna find from there. 🙂 Owner of our B&B place recommended that place to us and we decided to give it a try.. Our first plan was drive all the way to the west coast, but we noticed that it just too long drive to us! And that’s why had to change our plans.. Which wasn’t that bad idea after all. 😉

We took a longer way to the national park coz we wanted to see more pretty views.. And our drive was quite interesting. 😀 We stopped next to some lake to take some pictures.. Landscape was just like from some picture or painting!

And which way I should look this pic?

But then.. I had to run back to the car because of these guys..

Hay mate?!

And with our luck those cows were going to the same directions as we. And so we had to drive behind the herd of cows. Maybe totally normal in land of Tassie?!

Finally after breakfast and coffee we came to national park, thanks to amazing co-driver! J We didn’t have any idea what we’re gonna find from the national park, but when we came there, we were sure that we did a right decision! At first we drove all the way to the top of the national part at first. There was little lake next to some mountain.. On the top of the mountain there was SNOW.  Soil was quite dry, barren and stony and it felt like we could be in Lapland. There wasn’t anyone else there except us! So peaceful and quiet, before I opened my mouth! Views were just so pretty!

Then it was time to drove back to the starting point because we still other hike to do. Out second hike was totally different than the first one. There were three different waterfalls, tall trees and it felt like we were in the jungle! Climate was much more humid than at the top of the hill. So we saw everything in one national park. This was maybe one of the best days during my Aussie trip (so far)!

I was just speechless after this day because of the views. I just can’t understand that you can see snow and waterfalls in the same place.. Weird!

29.9 Thursday

Our very last day in the Land of Tassie was here or that’s what we thought! We had drive back to the Hobart on the Wednesday evening because there was the cheapest hostel. 😀 On Thursday it was time to do some shopping and see some places around the Hobart. On the morning we drove to the chocolate factory.. I was literally a little girl in the candy shop! Or not that little after all that chocolate! 😀 Then we went to see Cascade Brewery, but we didn’t want to go to some stupid and boring tour so I made up a interesting story of that brewery. I think my tour was much more interesting than some real tour! 😉 And of course we had to go female factory too.. There wasn’t that much to see but we just had to see one prison during our trip. I’m not sure if Anna wanted to leave me there after my amazing brewery tour? 😀

I think now we have seen everything what you can see in Hobart with Anna. We were ready to go home! But NO! We get a message from JetStar that our flight is canceled. And nothing more information, only that our flight is canceled! We drove to the airport to solve this problem imidiately! They just said that there is no flight today. So we had to stay one more night in Tasmania, but good thing was that our airline paid our hotel and breakfast. And they also gave us 100$voucher which we can use next time we’re flying with JetStar!

But on the Friday morning we finally arrive back to Melbourne and home.. J That was my Tasmania trip! I can’t even imagine what I’m gonna see in New Zeeland because landscapes of Tasmania was already too much to me. 😀

Spring break in LAND OF TASSIE! part 1

Väliviikko tuli ja meni.. 🙂 Ja mun väliviikko vierähti Tasmanian maalla Aussien alapuolella sijaitsevalla pikkuisella saarella.

”Varo vaa.. Siellä on hiton kylmä!” 😉

24.9 Lauantaina

Lento illalla Tasmaniaan, Hobartiin.. Lentoaika Melbournesta n.1h. Pieni paniikkihan siinä meinas tulla ennen koneeseen menoa, kun tajusin, ettei mulla oo passia mukana. Mutta eihän sitä passia maan sisäisillä lennoilla tarvitse! 😉 Saapumisaika Hobarttiin noin klo 20.30 ja siitä skybuss hostellille. Illalla väsyneinä vähän käppäiltiin kaupungilla, mutta kadut oli aivan tyhjinä.

25.9 Sunnuntai

Päätimme tehdä reissun kulttuuriosion. Ja matkasimme lautalla MONA – Museum of old and new art! Ja se oli aivan valtava.. Ja jopa minä innostuin, koska siellä oli niin paljon kaikkea ihmeellistä. Vähän kun meidän Heureka. Suosikkejani oli 30 telkkaria, jossa jokaisessa yksi henkilö laulo Madonnan biisejä. Ja iso pää, jonka sisälle pystyi katsomaan. Sisällä vilkkui strobovalo ja näytti kun ajatukset olis oikeesti juossu.. Hämmentäviä tekeleitä.!

26.9 Maanantai

Aamulla aikainen herätys, aamupala ja AUTONVUOKRAUS.. Kyllä! Jenni meinaa ajaa autoa! 😉 Ja olikin ratissa ekan päivän kokonaan. Ja vain kaksi kertaa oikealla puolella tietä! Iskä voi olla ylpee tyttärestään! 😉 Ajoimme Tasmanian pikku teillä ja määränpäänä oli Port Arthur, joka sijaitsee Tassien itärannikolla. Matkalla näimme kauniita maisemia! Tässä parhaita paloja!

Saavuimme lopulta Port Arthuriin.. Pysähdyttiin matkalla jokaisella näköala stopilla ! ”Määränpää ei ole tärkein vaan se matka!” 😉 Päästyämme paikan päälle tajusimme, että paikan päällä ei sinäänsä ole nähtävää vaan se matka todella oli se tärkein. Emme edellisen päivän kulttuurikierroksen jälkeen jaksaneet enää toista historiallista kierrosta, vaan päätimme jatkaa ajomatkaa itärannikkoa ylöspäin.

Suosikki nakymä tältä päivältä

27.9 Tiistai

Maanantai-iltana ajoimme itärannikkoa ylöspäin ja yövyimmepikku kylässä nimellä Coles Bay. Tasmaniassahan ei siis ole muita kaupunkeja kuin Hobart (200 000 asukasta) ja muut paikat on lähinnä pieniä söpöjä kyliä. Maisemat on jotakin hämmentävää. Voin kuvitella, että Irlannissa ja Uudessa-Seelannissa näkee jotain vastaavaa.. Silmänkantamattomiin laidunmaata, mutta toisaalta taas upeita valkohiekkaisia rantoja sekä hienoja kansallispuistoja vesiputoksineen! Olin sanaton useamman kerran!

Tiistaina oli taas suht aikainen herätys ja edessä oli 12km patikointireissu Freycinet national park nimisessä kansallispuistossa. Ei se päämäärä vaan se matka! 😉

Ensimmäinen osa patikoinnista oli meren vierellä.. Kalliota ja kanervia.. Puolessa välissä matkaa pääsimme kuitenkin kauniille rannalle, jota pitkin patikoimme osan matkaa.

Karun ja kuivan alkumaaston jälkeen oli siis ranta, jonka jälkeen saavuimme suolle, jonka jälkeen loppu matka oli taas kuivaa ja karua vuoristoa. Tasmanian maasto yllätti siis todella. 😀

Patikoinnin jälkeen menimme vielä katsomaan maisemia majakalle, joka oli kansalispuiston vieressä. Siitä sitten matka jatkui taas seuraavaan pikku kylään ja kuski vaihtui. 🙂 Saavuimme illalla myöhään pikku kyläpahaseen nimeltä Bothwell (jos oikein muistan), jossa yövyimme B&B hostellissa, joka muuten oli pirun kallis! 😀

Tässä parhaita paloja kansallispuistosta!