Rock climbing part #2
DAY FOUR
6.9 Tueasday
Tiistai toivoa täynnä! Toivoakin tarvittiin tänä päivänä, mutta voin sanoa, että tiistai oli täydellinen! 🙂
Tiistai alkoi aamupalaverilla ympyröitymisellä, hartia hartiassa kiinni 😀 Kuten tavallisestikin. Ohjaajat sanoivat, että ryhmä jaetaan kolmeen osaan ja kaksi ryhmää lähtee tänään tekemään multi pitch climbing retken tänään ja kaksi ryhmää tekee sen huomenna. Kolmas ryhmä jäi molempina päivänä alas tekemään lyhyenpiä kiipeilyjä ja harjoittelemaan solmuja ja ankkureiden rakentelua. Jotenkin kummallisesti ryhmät muodostui pienellä vaivalla kiipeilytaitojen mukaan kuin itsestään ja pääsimme ilman tappeiluita aloittamaan päivän. Dominic, Will ja Jack eli parhaat kiipeilijämme lähtivät tekemään toisena ryhmänä multi pitch climbing retken, mutta he tekivät hieman vaikeamman reitin kuin minun ryhmä. Minä, saksalainen Daniel ja jenkki poika Nick lähdimme tekemään toisena ryhmänä multi pitch climbingia. Multi pitch climbing tarkoittaa siis huipulle kiipeämistä osissa. Ensimmäinen johtava kiipeilijä siis kiipeää ylös ja varmistaa oman reittinsä ylös laittamalla ankkureita matkalle, joihin kiipeilija sitten laittaa oman köytensä kiinni. Jos siis ensimmäinen kiipeilijä tippuu alas niin se tippuu edellisen ankkurin alapuolelle, mutta onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. 😀
Wain, minä, Nick ja Daniel lähdettiin kohti meidän seinää. Minä olin enemmän huolissani ruuasta ja juomasta kuin kiipeilystä, koska otimme mukaan vain muutaman mysli-/energiapatukan. Joille tosiaan pitkän päivän aikana oli tarvetta. Aamu oli hyvin kuuma ja aurinko melko polttava, mutta säätilahan muuttuu täällä melko nopeasti, joten onneksi otin pitkähihaisen paidan mukaan. Wain lähti siis kiipeilemään ensin ja päästyään ensimmäiselle kielekkeelle oli mun vuoro lähteä matkaan. Wain siis varmisti ylhäältä mun kiipeilyni ja jos olisin tippunut, niin en olisi tipahtanut minkään ankkurin yli.. Ensimmäinen osuus oli noin 30-40m pitkä ja melko haastava, mutta ei kuitenkaan liian. Päästyäni ylös oli Nickin vuoro. Odottelin siis vain kielekkeellä ja höpöttelin Wainin kanssa, kunnes pojat pääsivät kielekkeelle. Daniel kiipesi viimeisnä ja hänen oli tarkoitus ottaa kaikki Wainin laittamat ankkurit mukaan, mutta tehtävä ei ollutkaan ihan niin helppo. Danielilla siis kesti järkyttävän kauan jka kerta repiä välineet pois kallion raoista ja kerran Wain jopa joutui kiipeämään alas hakemaan yhden ankkurin. (josta Wain ei ollut yllättäen kovin iloinen) 😀
Istuskelin ensimmäisellä kielekkeellä ehkä 45min ja katselin, kuinka sadepilvet lähestyivät. Polttava aurinko vaihtui yhtäkkiä kylmäksi tuuleksi ja pieniä sadepisaroita alkoi tippua taivaalta. Daniel pääsi vihdoin ylös kielekkeelle, mutta me kaikki neljä jouduimme odottamaan, millaisen sään sääherra meille keksii. Sateella kiipeäminen kun ei ole kovin mielekästä. Oli melko kuumottavaa istua pienellä kielekkeellä ja vain katsoa lähestyviä sadepilviä. Kuulimme jopa kaatosateen lähestyvät.. Ja kuinka ollakaan sadepilvi väisti meidät sekä toisen kiipeilyryhmän. Kolmas ryhmä oli kastunut useamman kerran päivän aikana, mutta me kaksi ryhmää saimme kiipeillä kuivilla kallioilla. Se sadepilvien näky jasateen ääni oli vaan niin hieno…
Edessä oli siis vielä kaksi muuta osuutta. Koska olin ensimmäinen kiiåeilijä, niin Wain sai kuunnella kivoja tarinoitani aina pisimpään. 😀 Tosin se oli hyvin kiinnostunut Suomesta, koska yllätys yllätys sekään ei ollut koskaan käynyt Suomessa. 😀 Kumma juttu. Ennen omaa kiipeily osuutta piti odotella, että Wain kiipeää ylös ja oman osuuden jälkeen taas odottelin, että pojat kiipeää ylös. Onneksi Nick oli mun jälkeen, koska pääsin tutustumaan vähän paremmin tähän vähän hiljaiseen jenkki poikaan. 🙂 Ja toisaalta Daniel oli hieman rasittava niin en olisi jaksanut ehkä sen kanssa istuskella niin pitkään. 😀 Aika kului päivän aikana todella nopeasti, vaikka istuskelua ja odottelu oli paljon. Tosin maisemat oli kohtuu hienot. Valtava rypsipelto, joka on ennen ollut merta oli edessämme ja 150m korkea kallion seinämä selän takana.. Veti MELKEIN sanattomaksi.
Viimeiselä kiipeily osuudella alkoi jo voimat olemaan melko lopussa. En taa sollut ihan kuunnellut ohjeita ja pienenä yllätyksenä tuli lopun ”kieleke” jossa joutui kiipeämään väärään suuntaan kaltevaa seinää.. Tässä kohtaa viimeistään sai puristaa kaikki viimeiset voimat. Ja paras kohta päivää oli kyllä katsoa juuri ennen viimeistä puristusta alas maahan..Siellä sitä oli 140m kallion seinämää alla. 🙂 Vois sanoa, että oli voittajafiilis! Ja kyllä otti mahanpohjasta! 🙂 Seinämä ei siis ollut suoraa pudotusta ja en nähnyt ihan suoraan alas asti, joten se ei ollut niin pelottava kuin olisin olettanut, mutta hieno se näky oli! Tässä vaiheessa veti sanattomaksi. Liekö energian puute vai näkymät! 😀 Lopulta pojatkin pääsivät alas ja käveltiin loppu 10m vuoren huipulle ja katseltiin pieni hetki maisemia. Oltiin kuitenkin kaikki niin nälkäisiä, koska kello oli jo 17.30 ja ei oltu syöty kunnolla aamupalan jälkeen, joten lähdettiin kävelemään alas. Me ei päästy laskeutumaan alas, kuten toinen ryhmä, koska meidän reitti oli pidempi, koska jouduimme vähän kiertämään ja aikaa meni siksi enemmän. Mutta kävelykin kelpasi tässä vaiheessa.
Leiriin päästyäni kokkausryhmäni (Allison, Megan ja Bini) olivat onneksi aloittaneet jo kokkaamaan, koska olin kuolla nälkään! 🙂 Kyllä omat lenkkarit tuntui kiipeilytossujen jälkeen hyvältä jalassa ja ruoka maistui hyvältä. Unikin tuli illalla silmään melko nopeasti. Allisonin vuoro oli kertoa mulle iltasatuja ja taisin nukahtaa jo ensimmäisen lauseen aikana tyhmä onnellinen virne naamalla. 😀 Tämä on varmasti vaihtoaikani hienoimpia päiviä!
DAY FIVE
7.9. Wednesday
Tämä päivä oli mun virallinen hengailupäivä. Kaksi tyttö ryhmää lähtivät tekemään multi pitch climbing reissuja ja yksi ryhmä jäi leirin lähelle kiipeilemään ja tekemään solmuja. Kanadalaispoika Joel joutui jättämään multi pitch climbing reissun väliin, koska hän satutti ranteensa edellisenä päivänä laskeutuessaan kiipeilyn jälkeen. Joku teini oli ottanut aurinkoa kiipeily paikan alla ja Joel oli joutunut väistämään tätä tyttöä ja satutti samalla kätensä. Meidän ohjaajat sanoi, että olisit vaan laskeutunut päälle, jos kerran joku on niin tyhmä ja on kiipeilypaikan alla ottamassa aurinkoa. Michael puhui myös Meganin kanssa aamulla pienen tovin ja he tulivat siihen tulokseen, että Megan jää tekemään solmuja meidän ryhmän kanssa. Megan tuli siis edellisenä iltana aivan vittuuntuneena takaisin leiriin, koska se ei ollut läpäissyt solmutestiä (en ymmärrä miten se on mahdollista)! Megan selitti jotakin, että sen on saatava 80% arvosanasta, koska tämä ei ole hänen oman pääaineen kurssi, joten siksi se oli niin vihainen siitä yhdestä solmukokeesta. Luulen kuitenkin, että perimmäinen syy, miski Michael ei päästänyt Megania kiipeämään jonkun ryhmän kanssa oli se, että jos Megan hermostuu kesken kiipeilyn, ei vaihtoehtona ole kuin jatkaa ylöspäin. Voisin kirjoittaa kirjan Meganin huikeista kommenteista, mutta voin jättää sen toiseen kertaan. 😀 Neiti draama queen.. Mutta silti niin ihana ja rakas mulle!
Minä, Megan ja pojat siis lähdimme kertailemaan solmuja ja tekemään ankkureita. Kaikki oli edellisen päivän kiipeilyn jälkeen melko poikki ja ankkureiden rakenteleminen oli ihan kivaa vaihtelua. Aamupäivä opetettiin vuorotellen Meganille solmuja ja lopulta kaikki läpäistiin meidän solmukoe ja päästiin kiipeämään. 😀 Minä olin melko laiskalla tuulella ja sääkin oli harmaa ja vähän sateinen, joten en oikein jaksanut kiipeillä tänä päivänä. Kiipesin yhden pidemmän seinän ja sen jälkeen avustin muita. Pojat yllytti Meganin kiipeämään yhden vaikean seinän ja siinä sitten kestikin tunti ellei kauemminkin. Dominic, Jack ja Joel huus Meganille vuorotellen ohjeita mitä tehdä. Pojat päätti, että ne ei meinaa ottaa tyttöä alas seinältä ennen kun se on ylhäällä. Koska seinällä rimpuileminen vie kaikki voimat ja tämän jälkeen Megan ainakin olisi väsynyt ja hiljaa. 😀 Lopulta pojat lähes vetivät Meganin ylös, mutta tästä pienestä avusta ei Meganille kerrottu, koska se oli niin iloinen kiivetessään vaikean seinän ylös asti. 😀 Väsyneenä sitä ei välttämättä edes tajua. jos joku vetää narusta ylöspäin ja auttaa.. Mutta ainakin Megan oli iloinen..väsynyt.. ja hiljaa.. Joten kaikki voitti.
Keskiviikon seinä
Kahdella multi pitch climbing ryhmällä ei ollut ihan niin hyvä päivä. Saksalaistytöt Bini ja Sandra sekä aussi tyttö Tess lähtivät tekemään Wainin kanssa saman seinän, jonka me teimme edellisenä päivänä. Kara, Allison ja Eva lähtivät tekemään jonkun todalla helpon seinän ja tytöt olivat melko kuolleita, kun ne palas takaisin leiriin 18.30. Oltiin jo huolissamme! Molemmat multi pitch ryhmät oli kastuneet ja oli ollut lähellä, että olis pitänyt kääntyä takas. Mutta puolessa välissä matkaa on melko vaikea enää kääntyä. Matka ylös ja alas kun vie melkin yhtä kauan. Karan ryhmä oli joutunut aamulla odottelemaan, että muut teini ryhmät väistää, että he pääsivät kiipeämään. Tytöt myös saivat Mickin mukaan, jolla nyt aina vaan kestää kaikki kauemmin kuin kahdella muulla opettajalla. Lisäksi Mick oli laittanut reiluna miehenä tytöt kantamaan omat painavat vaelluskenkänsä ja jotain ylimääräisiä kiipeilyvälineitä. Muilla ryhmillä kun oli vain mukana tasan ne tarvikkeet mitä tarvittiin.. Tytöt olivat siis kastuneet läpimäriksi ja tuuli oli ollut melko kova. Ja siihen lisänä vielä painava reppu kamoja niin voi sitten miettiä, kuinka nautinnollista kiipeäminen oli! Tytöt oli melko äkäisiä, kun ne palasi leiriin, mutta loppu viikosta tämä kokemus taisi kuitenkin olla heillekin se paras. 🙂
Illalla luvassa olikin erikoisillallinen. Opettajamme Wainin harrastus on ”dumbster diving” eli siis dyykkaamista ja saimme tuliaisiksi roskiksesta 8kg kanaa.. 😀 Kana oli menossa vanhaksi samana päivänä, mutta kaupat olivat heittäneet ne pois illalla.. Kanat olivat siis paketeissa ja olivat kuulemma olleet roskiksen päällimmäisenä.. 🙂 Tiedä häntä, mutta hyvää se oli. Voi, että. Wain sanoi, että kunnon liha on aina parasta leireillä tonnikala/nuudeli ruuan jälkeen. 😀 Ja totta se kyllä oli!
Illalla vielä perus nuotion ääressä istuskelut ja pienten ”taikatemppuje” tekemistä. Kaikille jauhoa kourallinen ja abracadabra! Kun kymmenen henkeä heittää jauhot samaa aikaan nuotioon saa hienon leimahduksen aikaiseksi.! Wau.. Kaikkea sitä oppii vielä vanhanakin! 😀 Ja lisäksi luvassa oli myös tutustuttaminen aussi bändeihin. Tosin aussivahvistuksien ja ohjaajien sanat oli hieman hakusessa joten luvassa oli paljon ”something something.. don’t remember words..mmmm..hhhmm..” sanoja.. 😀 Mutta tanssiesitykset korvasi laulun! :shout: