The very last part of rock climbing
Vielä viimeinen osa vuorikiipeilyä 😉
DAY SIX
8.9 Thursday
Viimeiset päivät alkoi olla käsillä.. 🙂 Ja väsymys alkoi jo vähän tuntua, nakyä ja haista. 😀 Onneksi saatiin nukkua vähän pidempää torstaina, koska univelkaa oli vähän kerennyt kertyä viikon aikana, vaikka aikaisin oltiinkin menty nukkumaan. Mulla alkoi lonkat olla puutuneet retkipatjalla nukkumisesta ja hartiat jumissa kallion kielekkeelle kattelemisesta.. (lähinnä varmistaessa), mutta edelleen oli intoa herätä uuteen päivään. Aamu olikin alkoikin melko mukavasti, koska kömpiessäni teltasta ulos, näin heti aamusta kengurun ja pienen poikasen.. Pääsin Evan kanssa varmaan 5m päähän katsomaan kun emo ja poikanen söivät yhdessä aamupalaa. 🙂 Tosin poikanen oli emon pussissa turvassa ja nähtiin vain pää.. Siinä ne söi yhdessä aamupalaa meidän vieressä. 🙂 Tämä kenguru oli joku reilu metrin korkuinen.. 🙂 Pohjoisessa sitten kuulemma voi nähdä mun kokoisia kenguruita, jos nyt jossain vaiheessa sinne asti pääsen reissaamaan!
Aamupalaksi oli taas tarjolla puuroa. Allison ”saanks mä vähän maistaa tota?” Brown rakas telttakaverini oli mm. syönyt jo kaikki aamupalatarvikkeensa, joten sain tehdä vähän suuremman annoksen puuroa 🙂 Viimeisen kerran meidän piti myös kasata leiri kasaan. Viimeinen yö kun oli tarkoitus nukkua ”luolassa”. Viimeinen katsaus leirin vieressä keltaisena kukkivalle rypsipellolle ja matka kohti Grapians national parkia..
Palasimme siis samaan kansallispuistoon, josta matkamme oli alkanut ensimmäisenä päivänä. Luvassa ei ollut enää kiipeilyä tai ainakaan sellaista johon olimme tottuneet. Päivä oli enemmänkin tutkimusmatka kansallispuiston hienoihin paikkoihin eli paljon ja vähän lisää patikointia. 🙂 Ensin patikoitiin ehkä reilu tunti ja nähtiin hienoja luolia matkan varrella. Sitten luvassa oli bouldering kiipeilyä (en tiedä sanaa suomeksi) eli siis kiipeilyä matalalla ilman turvavarusteita. Enemmän siis tekniikan harjoittelua. Kokeilin vähän kiipeillä, mutta kädet oli jo niin hapoilla, että en kovin kauaa jaksanut kiipeillä. Ja putoaminen kalliolle ei myöskään houkutellut. 😀 Jack, Dominic ja Wain taisivat olla ainoat, jotka innostuivat enää kiipeilemään. Minäkin liityin valokuvausryhmään melko nopeasti.. Chillailu, hengailu ja vain upeiden maisemien katselu oli mulle ihan tarpeeksi. 🙂
Kara ja Joel patikoimassa!
Sitten se aivan pakollinen ryhmäkuva ja tietenkin jokaisen kameralla!
Ryhmäkuvaaaaa...
Kiipeilyiden jälkeen luvassa oli lisää patikointia ja hienoja ”luolia”.. Yksi luola oli mun suosikki, jossa kuin ikää pystyi kiipeämään kallion sisällä. En pysty oikein selittämään tätä nakyä, koska en tiedä luokittelisinko tämän edes kallioksi, luolaksi vai vuoreksi. Mutta ehkä kuva auttaa ymmärtämään. 🙂
Monitasoinen luola
Näkymät olivat siis niin hienoja.. Kalliota/vuoria silmän kantamattomiin.. Ja seurassakaan ei ollut valittamista. <3 Patikointi jatkoi kiipeilyiden ja valokuvausten jälkeen hieman vaarallisemmalla osiolla. Jouduimme kaikki siis köyttämään itsemme turva köyteen, koska kävelimme niin lähellä kallion reunaa. Jotenkin sellainen 150m pudotus ei houkutellut. Lisäksi patikoinnin lopussa luvassa oli vielä viimeinen ja se kaikista pisin laskeutuminen.. Solmut kiinni ja menoksi.. Wihuuuuu… Noin se Jenni ”tipahti” 50m alas kallion vierusta. 😉
Wihuu.. 50m matkaa!
Päivän puuhastelun jälkeen palattiin autolle ja päätettiin tehdä päivällinen auton lähettyvillä, jottei meidän tarvitsisi kantaa kaikkia kokkausvälineitä yöpaikalle. Viimeisellä päivällisellä oli luvassa kaikki, mitä meillä oli jäljellä eli riisiä, maissia, herneitä ja jotakin purkkikastiketta.. Nam 😀 Päivällisen jälkeen kello olikin jo sen verran paljon, että oli jo pimeää ja edessä oli reilun puolen tunnin melko tiukka patikointi pimeässä. Otsalamppu olisi tässä vaiheessa reissua ollut ihan kätevä, mutta en halunnut tuhlata sellaiseen rahaa ja kyllä se tavallinen parin dollarinkin lamppu ihan toimiva oli. Otimme siis mukaan vain makuupussit ja alustat ja lähdettiin patikoimaan. Me oltiin koko porukka odotettu koko viikko, että päästään vihdoin siihen kauan puhuttuun luolaan yöksi. Wain ohjasi meidät hänen salaiseen paikkaan ja tässä vaiheessa jouduimme kokemaan pienen pettymyksen. Paikka ei ollut luola vaan nukuimme taivasalla korkean kallion vieressä.
Olin aluksi ihan pettynyt, mutta kun kirkkaat tähdet alkoi loistaa myöhemmin, ei ollut enää kyllä valittamista. 🙂 Viimeinen ilta meni nuotion vieressä istuessa leikkiessä ja jutellessa. Mafia pelissä olin Allisonin kanssa aivan ylivoimainen ja saimme koko leirin murhattua 😛 And then it was time to cuddle.. Osa porukasta pettyi niin paljon, että emme päässeet luolaan yksi ja he etsivät oman luolan, jossa nukkuivat. Me loput kymmenen kuitenkin ängettiin vieriviereen kallion viereen nukkumaan.. Ja oli se kyllä hieno kokemus nukkua taivasalla tähtiä katsoen. Eikä ollut edes kylmä, koska makuupussi oli niin lämmin ja koska muut nukkui niin lähellä. Alamäessä tosin oli vain hieman ongelmallista nukkua, kun kaikki valui mäkeä alas.. 😀
DAY SEVEN
9.9 Friday finally here
Perjantaiaamuna heräsimme siihen, kun Michael hihitteli ”makuuhuoneemme” vieressä siskonpedillemme ja otti kuvia. 😀 Kaikki oli viimeisenä aamuna todella hehkeän näköisiä ja valokuvauksellisia. 😀 Lisäksi olimme valuneet koko porukka noin metrin alamäkeä alas ja kaikki oli samassa kasassa kylki kylkeä vasten nukkumassa, ehkä se johtui kylmästä yöstä.. 🙂
😀
Laitoimme makuupussit ja alustat kasaan ja lähdimme patikoimaan autolle, puheenaiheena oli ruoka kuten aina. Karan suosikki aihe varsinnkin leirillä oli ruoka ja herkuista puhuminen.. 😀 Nyt kysymyksenä oli ”Mikä olisi täydellinen aamupala?” Aikaisempia aiheita oli mm. viimeinen ateriasi, herkut ympäri maailmaa (etenkin jenkeissä ja Kanadassa), täydellinen jälkiruoka jne.. 🙂 Meillä oli siis vielä yksi täydellinen aamupala odottamassa alhaalla sekä edellisen päivän tiskit!
Aamupalan jälkeen oli vielä viimeinen ryhmäympyrä.. Ja keskustelu, mikä oli parasta, mitä opit muilta/muista. Suurimmalle osalle paras päivä oli multi pitch climbing kuten minullekin ja toinen päivä, jolloin saimme kiipeillä auringonpaisteessa koko päivän. Megan myös kertoi, mitä oli oppinut musta. 🙂 Se sanoi ihailevansa mun päättäväisyyttä, että jos päätän jotain niin teen sen niin kiipeilyssä ja muutenkin elämässä. Lisäksi se sanoi ihailevansa mun ongelmaratkaisutaitoja, että pystyn kuulemma käsittelemään asioita paremmin kuin moni muu. Olin hyvin otettu. Megan sanoi, että myös Binillä on tällaiset ongelmaratkaisutaidot, onkohan se siis se ikä? 😀 En tiedä, mutta olin otettu. 🙂 Megan on vain niin ihana, söpö hassu tyttö, josta ei vaan voi olla tykkäämättä!
Edessä oli vielä bussimatka Melbourneen, jossa oli luvassa ”tartu mikkiin” laulun arvauspeli, kahvia, roskaruokaa ja SULKAATA.. 😀 Kun pääsimme autoon sisälle niin PAM! Sieltä se kaatosade tuli, joka tosiaan kesti seuraavat kaksi päivää. Olimme siis onnekkaita! 🙂 Koululle päästyä vielä viimeisen kerran tavaroisen selvittelyä ja sitten olimme valmiit junaan. Paluu sivistyksen pariin tuntui melko kummalta ja muiden ihmisten näkeminen.. Olimme varmasti hehkeä näky juna-asemalla. Minulla oli vielä viimeisenä edessä matka kotiin keskustan halki kaikkine tavaroineen. Ja sitten olikin vuorossa lämmin suihku kotona.. Todella kuuma ja pitkä suihku! Kyllä sitä oli odotettu, vaikka kyllä toinen viikko olisi vielä mennytkin ilman suihkua! 😉