Oktoberfest with students from Köln
Ja taas oli aika juhlia. Joelin synttärit ei tietenkään riittäny vaan lauantaina oli tideossa round 2. Kuinkas muutenkaan, koska eihän Melbournen Oktoberfestejä voi missata, kun suurin osa vaihtareista on saksalaisia..
Beer
Kemut alkoivat siis jo aamulla 11am, mutta onneksi me ei ihan sentään niin aikaisin raahauduttu paikalle. Saavuimme enemmänkin paikalle neljän viiden aikoihin ja kemut oli jo täydessä vauhdissa. Totesimme tosin melko nopeasti, että nämä bileet on ehkä tarkoitettu hieman vanhemmille ihmisille. 😀 Ja kaljakin oli suolaiset 10$ kappale, joka tosin ausseissa on ihan normaali hinta kaljasta.. Joten siis päätimme kaikki lähteä Raphaelin, Danielin ja Tamyn kämpille. Eli tiedossa oli taas isot kotibileet.
Joni ja minä kuitenkin päädyttiin matkalla Kölniläisten kämpille. Ihan vaan varmuuden vuoksi ostettiin viiniä mukaan ja siinähän se aika sitten vierähtikin. Juotiin viinit ja minä istuin puhelimessa kuluttamassa prepaid liittymäni saldoa, kunnes akku loppui. 😀 Ja oli jo aikakin lähteä Raphaelin ym kämpille. Mulla on tästä eteenpäin ehkä pieniä katkoksia muistikuvissa, mutta kuitenkin päädyimme kiertoteiden kautta Raphaelin kämpille koko Kölnin porukka, sekä minä ja Joni. Kerrankin kun mulla oli joku mukana,joka puhuu suomea, niin ei voinu silti puhua suomea, kun heti kuului ”jos ei saa puhuasaksaa, niin ei saa puhua suomeakaan!”. Olen siis joutunut useamman kerran huomauttamaan tälle porukalle, että en osaa saksaa, kun jotenkin ne aina jossakin vaiheessa kääntää kielen saksaksi, mutta ei tällä kertaa.
Kun vihdoin pääsimme Ralfin kämpille.. Kaikki muutkin oli samassa kuosissa kun minä. Ja meteli oli siis melko kova.. Jostain syystä siis vuokraisäntä soitti, että naapurit oli valittanut mekkalasta ja uhannut soittaa poliisit, jos möykkä ei vähene.
Houseparties are the best!
Joten siis meidän osalta bileet loppui melko lyhyeen. Mutta eihän me tietenkään voitu iltaa tähän jättää vaan käveltiin takaisin Kölniläisten kämpille juhlimaan. Kölnin liikuntatieteellisestä on siis 7 vaihto-oppilasta, joista 4 asuu yhdessä (plus Kimin saksalainen tyttöystävä), joten voitte kuvitella, kun joskus olen niiden kanssa yksin, niin kuinka vaikeeta se englannin puhuminen itellekin olis, jos olisin 6 liikuntalaisen kaverini kanssa täällä. Onneksi en kuitenkaan ole.! Ja takaisin taas siis asiaan. Onneksi siis moni vaihtari asuu kätevästi St Kildassa toisia lähellä, niin ei tarvinnut ottaa taxia. Sitten vielä vähän henkevieä keskusteluita Kölniläisten kämpillä, kunnes olikin aika päättää ilta. Olin jo lähdössä kotiin, mutta kännykästänihän oli akku loppu, ja jollain ihmeellä onnistuin hävittämään Jonin pienellä kävelymatkalla.. 😀 Joten jouduin jäämään yöksi. Taas kerran, hienoa toimintaa! Mutta sehän on vain elämää! 🙂