Time to say goodbye!!
Marraskuun loppu oli kiireistä aikaa.. ja oli aika sano hyvästit vaihtarikavereille.. Tiedossa oli siis kyyneleitä, halauksia ja paljon naurua..
Halloween bileistä se rumba alkoi. Felix ja Nick lähtivät jo omille teilleen marraskuun alussa, mutta lisää oli tulossa. Tentti viikkojen jälkeen matkaan lähtivät amerikan tytöt, Megan, Jordan ja Shannon. Vietinkin Meganin kanssa paljon aikaa, ennen kun oli hyvästien aika. Tytöt lähtivät marraskuun puolessa välissä Itä-rannikolle reissuun .. Sitä ennen kuitenkin kävimme useammalla piknikillä ja lounaalla isommalla sekä pienemmällä porukalla. Ensin kävimme pitsalla, mutta kun sana levisi kaikille vaihtareille ja illallisesta tulikin yleinen hyvästelylounas. Tässä vaiheessa piti hyvästellä mm. Bastian ja Will ja joitain muita, jotka eivät olleet niin läheisiä!
Tämän lounaan jälkeen halusimme mennä syömään omalla pienemmällä porukalla. Ja koska kaikki eivät päässeet paikalle, niin piti käydä syömässä useamman kerran. J Ensin oli elokuvailta Karalla ja Joelille, jossa oli heidän lisäksi minä, jenkki tytöt (Megan, Eileen, Jordan ja Shannon) sekä tietenkin aussi vahvistukset Michael ja Zac.. Voitte sitten vain miettiä, kenen aksentille sitä naurettiin. 😀 Tätä porukkaa tulee kyllä kova ikävä ja kaikki näistä on niin kovin kaukana miuta L Tällä porukalla käytiin siis syömässä useamman kerran.
Megan, Jordan ja Shannon lähtivät siis marraskuun puolessavälissä. Megan on aivan huippu ja sitä tyttöä tulee niin kova ikävä, että skypetreffejä on tulossa varmasti tulevaisuudessa. En koskaan ole tavannut sellaista tyttöä, kuin tämä. Niin jenkki, pieni ja höppänä, kovaääninen, sydämellinen, raivostuttava, mutta silti niin ihana tapaus! Muistan ehkä sanoneeni, että ”tuon tytön kanssa EN kyllä tule toimeen!” 😀 Ja kuinkas sitten kävikään! Megan oli juuri se yksi niistä, joka opetti minulle eniten elämästä ja itsestäni vaihdon aikana! Ja siksi hyvästeleminen olikin niin vaikeaa! Kunhan vain pääsen kertomaan tämän tytön tempauksista kavereilleni, niin saan monet naurut vielä! <3 Halusin viettää koko Meganin viimeisen päivän neidin seurassa, koska tiesin sen tekevän miut hulluksi (kuten se tekikin), jotta hyvästely olisi sitten helpompaa! Mutta ei se helppoa ollu ja muutama kyynelkin taisi valua poskea pitkin.. Ja kotiin päästyä luin Meganin antaman kirjeen ja se vasta avasikin kyynelkanavat! <3 Miekin kirjotin kirjeen Meganille ja taisi reaktio olla sama toisinkin päin!
Jenkki kolmikon jälkeen oli sitten aika sanoa hyvästit Karalle ja Joelille. Vietin myös tämän parin kanssa heidän viimeisen päivän Melbournessa. Vähän TimTam-keksejä (Kanadalaisten suosikkeja) ja mitä sitä muuta tarvitaan. Kirjotin myös heille kirjeen ja tämä hyvästely ei ollut yhtään helpompaa! Tämä kaksikko piti miusta aina huolta! Jo vuorikiipeily viikonloppuna huomasin, että ne tykkää miusta ja huolehtii miusta! Ne sano, ettei ne jätä miuta mihinkään, eikä ne tehnykään niin koko aikana! <3 Viimeiset rutistukset ja heipat oli taas vaikeat! :/ Mutta pakko se oli tehdä! Ja eihän ne ikuisiksi ajoiksi häviä miun elämästä! Me tavataan vielä joskus ja Kara ja Joel on niin hulluja, että nää liikunnanopiskelijat saattaa vaikka oikeesti pamahtaa Suomeen joku päivä! Ehkä lätkän MM-kisoihin sitten joskus! ;D
Hyvästely ei loppunut tällä viikolla tähän vaan lisää oli tulossa. Vuorossa oli neiti-amerikka nimeltä Allison Brown! I had to say goodbye to one of my favorite ones.. Allison! So cute, helpful, thoughtful and kind girl! Mutta aika oli hyvästellä tama tyttö ja lähettää takaisin kotiin Amerikkaan! Vietin neidin kanssa hänen viimeisen illan. Pidimme Eileenin, Binin ja Allisonin kanssa pyjamabileet Zacillä ja Michaelilla. 😀 Lainasimme tietenkin mätsäävät flanelipaidat Michaelilta. 😀 Ja nukuimme sohvilla neljästään. Ja aamulla sitten vimme Allisonin lentokentälle porukalla. Tähänkin tyttöön tulen varmasti pitämään yhteyttä myöhemmin!
Allison Brown! I'll miss you!
Marraskuun viimeisellä viikolla piti hyvästellä kasa saksalaisia. Perinteisesti Jenni ja 12 saksalaista. 😀 Tässä porukassa tosin oli vain puolet sellaisia, joita todella tulee ikävä ja kenelle oli vaikea sanoa näkemiin.. Daniel. Raphael, Eva, Sandra ja Tamy olivat näitä.. Ja tietenkin rakas Bini.. Binille en tosin edes sanonut hyvästejä, koska me tapaamme varmasti vuonna 2012. Eikä saksalaisia muutenkaan ollut niin vaikea hyvästellä, koska heitä tulen näkemään ensi vuonna.. Reissu Saksaan on sovittu jo ensi kesäksi! 😉 Kölniläisiä näin myös ja heitä en myöskään halunnut hyvästellä, koska me tulemme tapaamaan myöhemmin! J
Hyvästit oli siis jätetty ja vihdoin oli aikaa alkaa suunnitella omaa reissua. Ensin luvassa on reissu Länsi-rannikolle, sieltä Itä-rannikolle.. UV Sydneyssä ja sieltä Uuteen-Seelantiin ja vihdoin takaisin Melbourneen katsomaan tenniksen avoimia ja 24.1 Suomi-Finland! 😉