6.7 Saturday
Kirjoitukset tulee ”pikkaisen” viiveellä, mutta se ei varmaan haittaa.. 🙂
Viime lauantai oli siis hyvin perinteinen aussi lauantai.. Kaikki vaihtarit oli kutsuttu ilmaiseen Australian football peliin. Täällä ja varsinkin Melbournessa aussi jalis on aivan käsittämättömän suosittu laji. Alunperin AFL (Australian football league) on ollut VFL eli Victorian football league, koska joukkueita oli vain Victorian osavaltiossa. Melbourne siis sijaitsee Victorian osavaltiossa. 😉 Lauantaina opin, että aussit on yhtä fanaattisia aussi jaliksen suhteen, kuin suomalaiset jääkiekon ja jaliksen suhteen. Oma suosikki joukkue valitaan pienenä ja sitä joukkuetta sitten kannatetaan koko loppu elämä. 😀 Lisäksi AFL on Australian seuratuin urheilusarja, ja yleisökeskiarvoltaan maailman kolmanneksi suurin ammattilaisliiga missään lajissa. HULLUA! Etihad stadionille, jossa KAIKKI Melbournen joukkueet pelaavat pelinsä (täällä on 8 joukkuetta) mahtuu 90 000 katsojaa.. Keskimäärin jokaisessa pelissä on 38 000 katsojaa.. Tämä ehkä auttaa ymmärtämään, kuinka suosittu laji täällä on!
Lauantaina kaikki me vaihtarit tavattiin keskustan kampuksella, jossa oli alkupalaksi pitsaa. Keskustan kampukselta koko porukka lähti Etihad stadiumille katsomaan Sydney vs. Essendon (Melbournen yksi joukkue) peliä.
Vesisateella katto on suljettu, kuten lauantain pelissä!
Stadium kuvan oikeassa reunassa
Katsomo on siis katettu ja katon saa myös tarvittaessa kokonaan kiinni vesisateella.
Porukkaa pelissä oli varmaan n. 50 000, joten noin 50 hengen porukka hävisi melko hyvin.. 😀 Meidän paikat oli ylimmässä katsomossa (tietenkin) ja porukka hajaantui istumaan, kuka minnekin.. Minä istuin taas yllättäen saksalaisten kanssa, mutta tällä kertaa eri saksalaisten kanssa kuin yleensä.. Eli olen siis todella monen eri saksalaisporukan välissä.. Hyvä puoli on, että mut kutsutaan bileisiin helpommin, koska mun mukana ei tule 10 muuta ihmistä.. Mutta huono puoli on, jos mun kaverit puuttuu, niin silloin kukaan ei huolehdi musta! 😀
Ulrich, minä ja Sandra
Muutama muukin oli pelissä
Footy
Pelin jälkeen tarkoituksena oli, että kaikki halukkaat lähtee Larissan (yksi AMI:n porukasta, AMI siis järjestää kaikki vaihtareiden tapahtumat). Suurin osa oli kuitenkin ollut perjantaina bileissä eli niillä kaikilla oli krapula ja ne ei halunneet lähteä baariin. Toisin sanoen kaikki mun kaveriporukasta oli krapulassa. Lähdin kuitenkin Larissan luokse, koska Megan (jenkki) lähti mun kanssa sekä Thomas (saksalainen) ja mukana oli myös kasa muita saksalaisia (yllätys yllätys). 😀 Thomaksen kaverit ei myöskään ollu paikalla, joten päätettiin, että mennään kuitenkin ja huolehditaan toisista. Larissan kämppä oli upea ja ihan keskustassa, mutta joututtiin tyytymään vain pikavisiittiin. Pikaisten alotteluiden jälkeen lähdettiin trammilla (ratikalla) kohti clubia. Meidän olisi pitänyt olla siellä jo klo 23, että päästäisiin halvemmalla sisälle, mutta myöhästyttiin hieman. Baariin siis piti maksaa 20$ sisäänpääsymaksu, jonka minä jotenkin kummallisesti missasin Larissan kanssa. Me siis vain käveltiin sisälle, eikä kukaan kysellyt mitään. 😀 Hienoa työtä! Lisäksi löysin Felixin (saksalainen poika, joka on samoilla kursseilla mun kanssa) baarista, josta olin hyvin yllättynyt ja iloinen, joten mullakin oli joku mun porukasta mukana paikalla (Meganin ja Thomaksen lisäksi)! Felix on siis lupautunut olemaan mun ”taistelupari” vaihdonajan.. Onnittelut hankalasta parinvalinnasta. Mun vahtiminen ei tunnetusti ole kovin helppoa (Anu varmaan tietää, koska se on jo 2 vuotta yrittänyt toimia lapsenvahtinani)! 😀
Baarista kotiintulomatka ei mennyt sitten ihan käsikirjoitusten mukaan. Otin Thomaksen kanssa night riderin (yöbussin) keskustaan. En kuitenkaan tiennyt, mistä mun seuraava bussi lähtee keskustasta Lygonille, joten siis missasin bussin. Mun olis pitänyt oottaa 40min seuraavaa bussia, joten fiksuna tyttönä päätin kävellä. Matkaa on siis joku 3km, joten olin siis kotona varmaan samaan aikaan, kuin jos olisin oottanut sitä bussia. Matkalla vielä hienosti eksyin pikkasen, mutta sattuuhan näitä paremmissakin piireissä. 😀 Onneksi mun kotimatkalla on valot joka paikassa ja asun hyvällä alueella.. Nykyisin olen tosin velvollinen laittamaan viestin aina Meganille tai Felixille, kun olen kotona.. Eli don’t worry. Kyllä musta huolehditaan täällä! 😉
Perjantai 5.7.2011
Kyllä.. Victorian yliopistossa on myös laadukasta liikunnan opetusta! Viime perjantaina alkoi siis vuorikiipeilykurssi. Opettaja on kyllä huikee.. Se muisti jokaisen suomalaisen vaihtarin nimen, joka on ollu sen kurssilla eli pääsin heti suosikkilistalle. Kiitos siis tästä kuuluu ”hulluille ja huippukuntoisille” aikaisemmille suomalaisille vaihtareille 😉 Luento oli hyvin rento ja vähän tutustuttiin toisiimme ja juteltiin niitä näitä ja katseltiin kuvia viime vuosien kursseista.. Samalla vähän kuunneltiin myös vuorikiipeilyn historiaa yms teoriaa sekä opeteltiin tekemään solmuja.. Kurssiin kuulu luennot, 3 päivän ”outdoor education safety skills”-leiri ja 7 päivän vuorikiipeilyleiri.. Ja tästä siis saa opintopisteitä. MAHTAVAA! Kuulostaa huikeelta kurssilta. Meitä kurssilaisia oli niin paljon, että jouduttiin jakautumaan kahdelle leirille. Suurin osa mun kavereita kuitenkin tulee ekalle leirille syyskuussa, mutta osa saksalaisista on myös toisella leirillä.. 🙁 Meidän leirillä on hieman pienempi porukka eli saadaan ehkä kiipeillä vähän enemmän 😉 Joka ei kyllä haittaa yhtään..
Perjantai ilta meni kotona ja kävin Annan kanssa kahvittelemassa Lygonilla.. Suurin osa kavereistani biletti perjantaina, mutta minä oli TAAS liian laiska lähtemään mihinkään perjantaina. En siis ollut nähnyt Annaa oikeestaan kun vilaukselta viime viikolla, niin halusin nähdä välillä sitäkin. Piti vähän keskustella asumisjärjestelyistämme, jotka ei nyt ihan toimi kuten pitäisi. Annalla ja mulla ei siis ole mitään ongelmaa, mutta kolmas asukki on hieman hankalampi tapaus. Sanotaanko vaikka näin, että on vaikea yhdistelmä jos kaksi haluaa tehdä/nähdä/ELÄÄ/kokea ja kolmas haluaa opiskella/tehdä töitä ja ainoastaan istua kotona.. Eli me ei saada puhua/katsoa telkkaria ja kuunnella musiikkia kotona, koska yksi haluaa opiskella! Hieno yhdistelmä 😀 Katsotaan miten tässä käy..
Perjantaina aiheutin myös suurta hämmennystä siottelemalla kavereille Suomeen.. 😀 Mulla on siis tosiaan prepaid liittymä, johon voi ladata minimissään 30$ ja tämä raha summa on pakko käyttää kuukauden aikana. Mulla oli siis rahaa käyttämättä ja siksi soittelin viimeisenä päivänä kavereille kotiin. Teidän siis EI tarvitse maksaa mitään vastaanottomaksua, jos soitan teille 😉 Älkää huoliko! 🙂
PS. Arvostan suuresti entisten kämppisteni elettä hommata skype. Tytöt oli siis hienoa keskustella monologina.. 😀 Olis siis kiva jos hommaisitte mikilliset kuulokkeet, ettei tarvitse yksin höpöttää. Pöytäkoneissa erityisesti harvemmin on sisäänrakennettuja mikkejä. 😉 Still love you!
And they don’t know here what is little saturday.. Weird aussies.. But it’s good that we exchange students know better.. 😉
Keskiviikkona oli siis taas bi-leet.. Kaverini Linnea sanoi ennen lähtöäni ”Opiskelijakylän bileisiin pitää ehdottomasti mennä KERRAN, mutta luultavasti et halua mennä toista kertaa!” Ja niin se ehkä voi ollakin. 😀
Keskiviikkona meillä oli ihan oikeesti oikea syykin juhlimiselle. Meidän team Kanadan toinen puolisko Kara täytti 21 vuotta ”And it’s fucking big deal in america” , joten jenkit halus järjestää bileet.. Kanadassa tosin täysi-ikäisyyden raja taitaa olla 18 tai 19, mutta oli meillä silti ihan oikea syy juhlia. Ausseissa siis keskiviikko ei ole mikään bilepäivä vaan täällä opiskelijat juhlii ilmeisesti torstaina. Suurin osa baareista on auki to-la.. Footscrayn opiskelijakylästä kuitenkin lähtee joka keskiviikko bilebussi 9.15 ja 10.15pm, joka vie opiskelijat baariin ja tuo takaisin, kun baarin ovet sulkeutuu.. Valitettavasti keskiviikkoisin klubit ei ole auki kovin myöhään ja bussi takaisin lähtee usein jo klo 1.oo
Kuitenkin synttärit pidettiin Footscrayn opiskelijakylässä, jossa kaikki jenkit asuu ja muutamia eurooppalaisiakin siellä oleilee. Huoneet on ihan ok kunnossa, mutta ongelmana on, että samaa keittiötä käyttää noin 30 henkilöä ja joku syö aina toisten ruoat! Ja jääkaappeja ei siis ole omissa huoneissa.. Opiskelijakylä on todellakin pieni kylä jossa on kaksikerroksisia taloja vierivieressä ja siellä asuu satoja opiskelijoita.. Bileet oli ulkona, mutta kävin asuntokierroksella kavereideni Jordanin ja Shannonin kämpässä, joka oli ihan ok, mutta makea haju, joka tuli alakerrasta haisi myös tyttöjen kämpässä.. Joten siis asuntola oli todella kuin suoraan jostakin jenkki elokuvasta.. Tytöt sanoi, että heillä on oma aromaterapia ihan ilmaiseksi kämpässä kokoajan.. 😀
Löysin tällaisen videon youtubesta, joka on siis kuvattu kyseisestä kylästä.. Ja tältä myös tyttöjen kämppä näytti.. En siis tämän videon kuvaajaa tunne, mutta paikka on tuttu 🙂
httpv://www.youtube.com/watch?v=5xdouWOXAy8
Osa porukasta lähti ensimmäisellä bilebussilla jo baariin, mutta suurin osa jäi vielä alottelemaan lisää.. Vartijat tuli kuitenkin ilmoittamaan. että mekkala on liian kova, joten meidän loppujenkin oli aika lähteä kohti bilebussia. Bilebussi oli kyllä aikamoinen kokemus. Discovalot vilkkui, musiikki soi ja porukka tanssi bussissa.. 😀 Meno oli aikamoinen, mutta ehkä se kerta (tai ehkä pari) riittää, koska opiskelijakylässä asuvat on melko nuoria..
Selvittiin baariin kuitenkin kaikki, mutta mun ja muiden keskustassa asuvien baari-ilta loppui melko lyhyeen. koska junat kulkee ainoastaan puoleenyöhön viikolla. Jouduttiin siis lähtemään kotiin jo 11.50pm viimeisellä junalla. Baarikin tosin tais mennä kiinni jo 1.00.. Mutta pari tuntia tanssia oli kuitenkin edes jotain. Näin muutamia aussi kurssikavereita myös baarissa ja samat säännöt pätee kuin Suomessakin. Parin kaljan jälkeen ausseihin on helpompi tutustua.. Ihan kuten suomalaisiinkin 😀
Klo 11.50 kuitenkin oli aika lähteä kotiin saksalaisten kanssa ja ehdin keskustasta vielä viimeiseen trammiinkin, joten ei tarvinnut kävellä kotiin 3km matkaa.. 😀
Näin se ilta sitten meni!
Meet miss Kanada, Finland and America!
PS. Kara on ehkä söpöin tyttö, jonka olen koskaan nähnyt.. Ja olen hyvin hämmentynyt, että a) se on Kanadasta, eikä Ruotsista.. ja b) Sitä oltiin luultu minuksi.. Joku oli siis kysyny siltä, että onks se Suomesta ja samassa team sport ryhmässä.. 😀
Hip hei ja hyvää keskiviikko aamua! Aurinko paistaa mukavasti ikkunasta sisälle ja heräsin siis ennen aikoja, koska olin unohtanut laittaa rullaverhon kiinni illalla 😀 En kuitenkaan valita, koska näyttää siltä, että tänään voisi olla jopa jo hieman lämpimämpi päivä talven keskellä!
Palaan kuitenkin vielä ensin sunnuntaihin. Sunnuntai päivä meni lähinnä löhöillessä sängyssä/sohvalla/lattialla, koska jostain kumman syystä päätä hieman jomotti ja lihaksiakin särki. Illaksi kuitenkin piti skarpata, koska halusimme mennä katsomaan kaverimme ensimmäistä stan up esitystä.. Kate on aussi tyttö, joka on mukana vaihtaripiireissä järjestämässä kaikenlaista tekemistä meille. Lisäksi tämä neitokainen on käynyt Suomessa, koska hänen vaihtokaverinsa oli suomalainen.. Kate on siis ollut Saksassa vaihdossa, ei ilmeisesti saanut tarpeeksi saksalaisista täällä ollessa. 😀 Mutta asiaan taas! Sunnuntaina oli siis kymmenen ensikertalaisen stand up show. Pieni jännitys oli todella, kuinka kaverimme selviytyy ja joutuuko esitysten aikana kokemaan valtavan myötähäpeän esiintyjien puolesta. Esitykset oli melko lyhyitä ja monella oli lunttilaput mukana, mutta eipä se oikeastaan haitannut. Ensimmäinen esiintyjä oli tosin todella huono, mutta loput yhdeksän ihan hauskoja. Totta kai sitä on parempiakin nähnyt, mutta toisaalta myös huonompiakin..Muutama esiintyjä yllätti hyvillä läpillään, kun miettii, että kyseessä oli vasta ensimmäinen esitys.. Ymmärsin jopa suurimman osan vitseistä 😉 Ainoastaan skottiaksentti tuotti hieman ongelmia ja väsyneenä joutui todella skarppaamaan, mitä tämä kyseinen mies höpötti.. Tämä kaveri oli tosin mielestäni ehkä illan jopa paras esiintyjä, joten ei sen aksentti nyt niin paljon härinnyt.. 🙂 Kate esiintyi myös hyvin, huolimatta siitä, että tyttö oli kohtuu hermostunut ennen esitystä. Esitys jäi kuitenkin ehkä vähän lyhyeksi ja keskeneräiseksi, mutta hyvä siitä vielä tulee!
Maanantaina sitten taas takaisin opintojen pariin. Voimistelun luennolla ei oikeastaan oppinut mitään uutta (taaskaan), mutta toisaalta kurssihan on tarkoitettu fukseille. 😀 Fuksina olisin oppinutkin vielä jotain uutta tuolla, mutta nyt en. Harmikseni tämä luennoitsija ei pidä minun demoja, vaan mun rymän opettajana on vanhahko naisopettaja, jonka organisointitaidot, näytöt ja oikeastaan kaikki muukin kusee. Uskon, että tämä luennoitsija pitää ihan hyviä tunteja.. Niissä ei toivottavasti 11 oppilasta katso, kun yksi tekee käsilläseisontaa ja opettaja arvostelee. Huikeeta toimintaa! Suurin osa ei edes halua kokeilla harjoitteita, koska kaikki katsoo vieressä ja avustuksista ei ole tietoakaan. Tunnin jälkeen menin uimaan, koska ostin uuden uimapuvunkin ihan sitä varten. Onneksi en tosiaan sinne saunaan mennyt, koska täällä ei ilmeisesti olla alasti saunassa. 😉 Olin kotona puolen päivän jälkeen ja illalla aloin jo pitkästymään.. Soitin siis Binille ja mentiin kahville keskustaan!
Tiistaina mulla oli siis tämä voimistelutunti, josta jo kerroin ylempänä. Tunnilla mulle selvisi, miksi puolipolttia ja voltteja ei saa opettaa lapsille. Se ei siis ole opettajista kiinni vaan siitä, että ausseissa jossakin säännöissä sanotaan että ne liikkeet eivät ole suositeltavia opettaa. Ja jos niitä opettaa ja jollekin oppilaalle käy jotain, niin opettaja on pulassa. Voltteja yms.. liikkeitä saaopettaa vain koulutuksen saaneet voimisteluvalmentajat. Hieno systeemi, eiköhän tämä tule Suomeenkin, kun joku lapsi katkaisee kätensä voimistelutunnilla.. 😀 Voimisteluosuus kestää siis kuusi viikkoa, jonka jälkeen siirrytään tanssiin. Voimistelu numero tulee 50% kokeesta ja 50% ryhmä esityksestä. Näissä esityksissä pitää käyttää musiikkia ja tehdä neljän hengen ryhmissä esitys, jossa me näytetään omat taitomme. Joku tyttö pääsee/joutuu ryhmään kolmen pojan kanssa ja mulla on pieni aavistus, että se kovin onnekas olen minä. Voimisteluopettajani ei tosiaan päästä mua helpommalla ja joka tunti joudun tentattavaksi ”Jenni.. I know you know something about this topic.. Please SAY IT LOUD!” Ei ihan vielä voimisteluvälineiden nimet ole hallussa niin sanoin vastaukseni hieman hiljempaa.. 😀 En edes tiedä, tietääkö opettajani, että olen vaihtari ja englanti ei ole mun äidinkieli, mutta samapa tuo.
Nyt lähden kuitenkin aamupalalle ja kohti yliopistoa.. Luvassa olisi kriketin toinen tunti. Ensi viikolla luvassa on tosiaan pareittain esitys kriketin alkeista. Minun ja parini Danielin aihe on ”mailominen” 😀 eli ote mailasta ja lyönti. Jos vaikka tänään pääsisin jo lyömään palloa muualtakin kuin törpön päältä. 😀 Helpottaisi ehkä esityksenpitoa, jos tietäisin, mistä päin se syöttö edes tulee.. 😀
Hyvää päivän jatkoa kaikille 🙂
Juhlia juhlien perään.. 🙂
Viime viikon torstaina olis ollu myös bileet, jotka jätin kuitenkin väliin, koska olin niin väsynyt ja luulin, että aamulla on luento. Luentoa ei kuitenkaan ollut, joka selvis mulle onneks jo illalla, eikä vasta aamulla. Raahauduin kuitenkin koululle salille, koska olenhan ostanut kortin koulun salille. Kortilla pääsee myös uimaan ja jumppiin ja ostin sen lähinnä siksi, että nyt on pakko raahautua kuntoilemaan, koska onhan siitä maksettu. 😀
Perjantainkin otin ihan rauhallisesti, tosin kuin opiskelijakylässä asuvat jenkit, jotka bilettivät perjantainakin. 😀 Hulluja. Perjantai-iltana iski hirveä makeanhimo ja lähdettiin Annan kanssa hakemaan jotain makeeta. Tässä Lygon streetillä, jossa asutaan on ihana jätskibaari, josta saa ihania jäätelöitä (en myönnä maistaneeni VIELÄ kaikkia), joten ensin oli ihan pakko saada sellainen.. Anna kuitenkin halus myös viiniä, joten mentiin juomaan lasilliset punaviiniä ”Carlton´s wine room” nimiseeen ihananaan ”baariin”.. Meille esiteltiin koko ”wine room”, jossa oli kolme kerrosta ja kaksi lisä kerrosta oli vielä kesken.. o.O Paikka oli upea!
Kyllä se vaan oli hyvää!
Lauantaina oli sitten tiedossa Binin tuparit, joten siksi piti ottaa ihan rauhassa perjantai ilta. Bini asuu seitsemän kämppiksen kanssa St Kildassa omakotitalossa.. Talo oli valtava, mutta todella likainen. Kenelläkään pojalla ei varmasti olis vaikeuksia asua siellä, mutta vihreänsininen kylpyamme ja musta hella ei oikein houkutellut mua 😀 Bileissä oli oikeastaan juuri ne ihmiset, jotka halusin siellä oleva, eikä ketään ”ylimääräisiä”. Se tosin ei yllättänyt, koska mun ja Binin kaverit on hyvin pitkälti samoja. Tupareissa oli myös muutamia Binin kämppisten kavereita, mutta ei kovin montaa. Olin kyllästyny selittämään Annalle kaikista kavereistani, jota se ei tunne, joten otin sen mukaan bileisiin. 🙂 Enkä ollut siis ainut suomalainen paikalla. 😀 Saksalaisetkin sai testata hienoja suomalaisia iskurepliikkejä Annaan. Ne ei jotenkin kummallisesti toimi muhun, koska olen toiminut opettajana.. 😀
Ilta oli hyvin onnistunut ja oli hauskaa, koska ei tarvinnut lähteä öky kalliisiin baareihin. Ilta tosin loppui vähän lyhyeen, koska jouduttiin lähtemään kotiin jo 1.30, koska ei haluttu maksaa taxia kotiin. Trammi/ratikka meni tosin vain Casinolle keskustan viereen ja jouduttiin kävelemään sieltä. Väsähdettiin vähän matkalla ja päätettiin ottaa vielä yhdet kaljat.. Se ei tosin ihan toiminut ja oltiin vain väsyneempiä ja otettiin keskustasta taxi loppujen lopuksi kotiin. Ei se tosin kovin kallis ollut, koska matkaa ei ollut kuin se pari kilsaa kotiin.
Kannatan ehdottomasti näitä kotibileitä, koska baarit on kalliita ja muutenkin niissä tutustuu ihmisiin paljon paremmin.. Valitettavasti meitä on niin paljon, että kukaan ei ole innokas pitämään kotibileitä. Sotku sunnuntaiaamuna oli kuulemma ollut melko paha. Osa taisi jopa polttaa sisällä, mutta se taitaa tuossa kämpässä olla muutenkin normaalia. 🙂
Keskiviikkona oli myös ahkeraa opiskelua päivällä.. Mulla oli siis team sport kurssin tutoriaali.. En voi kun jatkaa edellisestä ”oi voi” kommentista. 😀 Kriketti tunnin piti ammattivalmentajat, joten odotin, että siellä vois vaikka olla tasokasta opetusta. 2h session jälkeen kuitenkin olin lyönyt palloa n. 10 kertaa, heittänyt palloa 5 kertaa ja paras harjoitus oli viivaa pitkin juokseminen yksitellen pallo kädessä, kun 20 muuta oppilasta jonottaa ja odottaa vuoroaan ja palautetta juoksusta (joka oli kaikille ”hyvä”) 😀 Huikeeta. Minä ja pari saksalaista olimme hämmentyneitä ja yritimme oikeesti olla hajoilematta ja repeilemättä. 😀 Muut oppilaat taitaa olla ausseja, joten olimme kutakuinkin ainoat joilla ei ollut mitään tietoa mitä kriketti edes on.. Eikä se asia korjautunut 2 tunnin opetuksen jälkeen.
Täällä siis tosiaan tämä liikunnanopettaja puoli kusee, mutta senhän kaikki nyt tiesi jo ennestään. Ilmeisesti muut liikunnan kurssit on ihan tasokkaita, mutta itepähän en halunnu ottaa mitään, missä pitäis tenttiä. Team sport- kurssilla tosin pitää tehdä myös jotain tehtäviä ja pieni esitys myös ryhmälle kriketistä. Aussi poika Daniel kuitenkin on mun parina, joka jopa ehkä tietää mitä kriketti on.. joten no worries.. 🙂
Tunnin jälkeen menin kahville saksalaisten kanssa, jotka tapasin orientaatiopäivänä ja eilen sattumalta junassa, kun olin menossa koululle. Kaikki saksalaiset on kyllä mahtavia ja ne huolehtii musta. 🙂 Joten pärjään oikein hyvin niiden kanssa.
Piipahdin nopeesti kotona ja vähän laittauduin ja lähdin vaihtareiden tervetuliaisjuhliin keskustan kampukselle. Tarjolla oli ilmasta kaljaa, viiniä ja skumppaa niin paljon kuin vaan jakso juoda ja pientä purtavaakin. Yllättävää sinäänsä, että kaikki saksalaiset ja minä oltiin ajoissa paikalla.. mexicolaiset ei jaksanu tulla edes ajoissa vaikka tarjolla oli ilmasta juotavaa. Tervetuliaisjuhlissa oli paljon tuttuja viikonlopun reissulta ja tutustuin myös muihin uusiin ihmisiin.. saksalaisiin.. 😀 Kun kaikki juomat oli saatu juotua jatkettiin matkaa baariin.. tai enemmänkin hienostopubiin. Keskiviikko on huono päivä juhlia Melbournessa, joten oikein mikään baari ei ollut auki. Opin siis, että to-la välisenä aikana on juotava, jos haluaa baariin . 😀 Joten ilta vähän lässähti kesken, koska kukaan ei halunnut jäädä sinne hienostobaariin vaan kaikki alkoi valumaan pikku hiljaa kotia kohti.. Myös minä.. Perus mäkin kautta kotiin.. Ja taisin olla hyvässä nosteessa juuri kun saavuin kotiin. Herätin ilmeisesti kämppikset, mutta onneks kello oli vasta yksi, joten ei ne ees ollu vielä kunnolla unessa. 🙂 Mutta hauskaa oli siis taas..
Tänään torstaina oli vapaapäivä ja menin Annan kanssa vähän shoppailemaan. Hajotin siis kenkäni ja oli pakko ostaa uudet. Täällä on kuitenkin ihan mahdotonta löytää hyviä ja kohtuu hintaisia, kivoja balleriinoja tai muita kävelykenkiä. Kaikki mitä löysin oli todella huonoja ja vielä kalliita. Ostin siis vain halvat kangaskengät ennen kuin löydän jotkut kunnolliset. Lisäksi ostin perus tylsän topin, pitkähihaisen trikoopaidan ja shortsit. En siis löytänyt mitään ”fiksua”. Huomasin, että oon hävittänyt molemmat huivini, jotka otin Suomesta mukaan (toinen hävis muutossa ja toinen jäi Saksaan *sniff*), joten sellastakin yritin ettiä.. Mutta turhaa.. Ehkä ens kerralle sitten. 🙂
Nyt nukkumaan, koska huomenna taas herätys klo 7.00, koska pitää olla yliopistolla 9.00. Huomenna alkaa siis rockclimping kurssi. 😉 Tai siis 4h luento ja seuraava tapaaminen onkin sitten joskus ensi kuun lopussa! 🙂 Öitä!
Pudotus takaisin tähän maailmaan reissun jälkeen tapahtui hyvin nopeasti. Maanantain oli nimittäin aika aloittaa opinnot yliopistolla 8am.. Herätys oli siis 6.30 ja lähtö kotoa 7.00 ja silti vielä myöhästyin luennolta.
Päiväni ainut tunti oli ”gymnastics and dance” luento. Onneksi luennolla selvisi, että kahdentoista viikon semesteristä vain kuutena viikkona on luento! Eli kohta mulla on MYÖS maanantait vapaita! Tästä kurssista mulla on siis 1h luento ja 2h tutoriaali (=demo/käytännöntunti) viikossa eli ei kovin paha. Puolet kurssista on voimistelua ja puolet tanssia ja suurin osa kurssilaisista on poikia. Uskon, että tunneista tulee siis hyvin mielenkiintoisia! 😀 Jotain kirjoitustehtäviä kuuluu kurssiin, mutta ne tehdään tunneilla. Lisäksi pitää esittää voimistelutaidot ja tanssitaidot muille. 😀 Siitä tulee varmasti mielenkiintoista. Luennon sisältö oli ihan ok, jos olisin fuksi.. 😀 eli siis olin kuullut samat asiat jo sen sata kertaa aikaisemmin. Ja lisäksi opin, että puolivoltti, flikki, päälläseisonta ja voltit on ehdottomasti kiellettyjä liikkeitä opettaa koulussa. Meinasin olla erimieltä, mutta rohkeus ei ihan vielä riittänyt ruveta huutelemaan ensimmäisellä luennolla takarivistä sadan opiskelijan edessä. 😀
Täällä siis tosiaan kuka vaan voi lukea liikuntaa, jos on vain saanut hyvät arvosanat lukiosta, joten voitte vaan kuvitella kuinka tasokkaita liikkujia tunneilla on. Tiistaina miulla oli aamulla ”team sport”- kurssin luento, joka myös oli hyvin perus juttuja (”Liikunta tunneilla pitää olla hauskaa!”).. Mutta tässä kurssissa ainakin pääsee kokeilemaan uusia lajeja joita ainakin oli criketti, softboll, hockey.. Luennon jälkeen mulla oli parin tunnin hypäri, jonka jälkeen oli ensimmäinen käytännöntunti aiheena tasapainot, hypyt ja alastulot (landing..?). Oi voi.. Demoryhmässämme oli siis ainoastaan 8 oppilasta ja muutama puuttui. Olin ainut vaihtari, joka tosin oli ihan hauskaa, mutta siis sekä opetuksentaso, että oppilaiden liikuntataidot olivat niin huonoja, että kaksi tuntia oli melko pitkä aika. Opettajan organisointitaidot oli todella huonot ja vaikka meitä oli vain kahdeksan, niin silti jouduttiin jonottamaan kokoajan. Ryhmä oli kuitenkin ihan mukava ja ne otti mut hyvin vastaan. Tunnin alussa siis yksi tyttö meidän ryhmästä kysyi ”Oot sä vaihtari Suomesta? Ja onks sun nimi Jenni”. 😀 Tämä oli siis hyvin hämmentävää, mutta selvisi, että tämän tytön poikaystävä Zac oli meidän tutorina orientaatioreissulla. 😀 Ja Maree oli siis kuullu musta jo ennen tuntia ja nähny joitain kuvia. Hauska sattuma. 🙂 Selvisin tunnin ihan hyvin ja luulen, että noin pienen ryhmän kanssa tulee olemaan ihan hauskaa ”opiskella”.. Enhän mie tänne opiskelemaan tullu, enkä ees olettanu oppivani mitään, joten otan tunnit liikunnan kannalta.. 😀
Tänään keskiviikkona on sitten viikon viimeiset tunnit eli team sportin 2h kestävä demo. Siellä kurssilla on onneks myös Bini ja yks saksalainen vaihtari poika, joten ei tarvi istua yksin luennoilla. Tämä saksalainen poika pelaa jääkiekkoa täällä ja saa asunnon ilmaiseksi sitä kautta. Maksaiskohan joku muodostelmaluistelujoukkue miulle, jos menisin luistelemaan. 😀 Tuskin.. Seuraavat kolme viikkoa mulla on siis crikettiä, jonka jälkeen on criketti koe. Kun läpäisen tämän kokeen ja teen annetut tehtävät niin olen sitten virallinen criketti opettaja.. 😀 HAHhaha.. Linnea, joka oli täällä vaihdossa ennen mua, on siis tehnyt jo tämän kurssin, joten jos joku tarvitsee valmentajaa, niin kyselkää häneltä. 😉
Nyt lähden Annan kanssa alakertaan selvittämään avainongelmaamme.. Meillä on siis ainoastaan yksi avain oman kämpän oveen, joka pitää olla viimeisellä lähtijällä, koska ovet pitää sulkea avaimella. Lisäksi meillä on vain kaksi kortti, joilla pääsee alaovista sisälle. Ollaan selvitetty tätä avain asiaa kohta viikko vuokranantajan kanssa, joka on soittanut/faxannut/kirjoittanut satoja kertoja alakerran ihanaakin ihanammille tantoille asiasta, jotka eivät silti tee mitään. Ei edes tiedetä, onko niitä avaimia tilattu vai pitääkö meillä nyt vielä olla joku hiton lappu, että me saadaan ne avaimet. Mutta NO WORRIES! Kaikki selviää aikanaa. Voinhan mennä kavereille yöksi tänään bileiden jälkeen, niin ei tarvi tyttöjen tulla avaamaan ovia. Tänään siis tiedossa jotkut avajaisbileet, jossa on tarjolla vähän juomia ja pientä syötävää. 😉
PS. Pahoittelen viime kirjoituksen kuvia, jotka on sikinsokin. Yritin laittaa niitä vaikka mitenpäin sinne ja silti ne on sekaisin. Järki meinasi mennä ja siksi tyydyin tähän sekavaan järjestykeen. 😀 Opetustaitoni ovat varmasti yhtä sekasia, kun palaan täältä.. Jos palaan 😉
”Kaikki saksalaiset.. ja Jenni paikalla?” 😀
Perjantaina oli siis aika lähteä muiden vaihtareiden kanssa reissuun 😉 Ja vietin aivan uskomattoman hauskan ja ihanan viikonlopun huppu tyyppien kanssa. 🙂
Je ketä meitä oli:
- 2 ruotalaista tyttöä
- n. 5 jenkkiä (ei ne kaikki niin tyhmiä ole.. hieman yksinkertaisia vaan 😉
- 4 aussi ”tuutoria”
- 6 mexicolaista, joihin oli melko vaikee tutustua
- itävaltalainen, italialainen ja sveitsiläinen
- n. 20 saksalaista
- JA MINÄ! 😀
Eli ymmärrätte varmaan, että olin siis ainut jolla ei ollut samaa kieltä puhuvaa kaveria mukana (italialainen poika puhui myös espanjaa ja ymmärsi siis mexicolaisia) ja siksi saksalaiset adoptoi mut niiden porukkaan 😀
Lähtö reissuun oli 9am Footscraystä eli piti herätä suht aikaisin, koska meidän kämpältä yliopistolle on noin tunnin matka. Ja aamuinen herätys oli aika paha, mutta en ollut ainut.. Muutkin nukku siis bussissa alkumatkasta.. 🙂 Parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme määränpäähämme Lorneen. Huoneet jaettiin huutoäänestyksellä ja minulle oli ihan sama missä nukun, kunhan sain olla kahden Sabrinan kanssa samassa huoneessa. 🙂 Me ja kolme muuta tyttöä saatiin siis huonolla tuurilla huonoin kämppä, mutta ei tuo miuta ainakaan haitannut.. Eihän nyt kukaan nukkumaan lähteny..
Perjantaina kämppiin jaon jälkeen lähdettiin SURFFAAMAAN.. Ja niille, jotka ei muista niin täällä on talvi nyt! Lämpötila oli siis suloiset +14c ja tuuli oli melkoisen paha. Koko tunti meinattiin perua, mutta lopulta tuuli vähän helpotti ja pääsimme surffaamaan. Mulla ei oikeestaan ollu edes kauheen kylmä, koska märkäpuku lämmitti kivasti (paitsi lopussa huomasin olevani aivan jäässä).. 🙂 Aluksi käytiin perusteet läpi, mutta voin sanoa, että opetus oli kyllä huonotasosta Costa Ricaan verrattuna. Suurimmalla osalla ei ollu mitään tietoa, mitä pitää tehdä, koska ohjeet oli niin huonot! Aallot oli todella vaikeet ja niitä tuli aina monta putkeen, eikä siis tunnilla ollu oikeestaan mitään tekemistä surffauksen kanssa. 😀 Pääsin kuitenkin seisomaan laudalle, joka noissa olosuhteissa oli jo saavutus.. Suurin osa luovutti 15min jälkeen ja lähti mökeille. Kun tunti (2h) oli ohi niin meitä oli kahdeksan urheaa oppilasta enää jäljellä yli neljästäkymmenestä 😀 Ja kenelläkään ei toiminu sormet enää ja märkäpuvun riisuminen oli hieman hankalaa..
Kaikki naiset 🙂
Mihet ottaa kuvia ja ihastelee kauniita naisia 😉
Surffauksen jälkeen alko olla melkoisen nälkä ja lähdettiin kaikki yhdessä syömään (viinakaupan kautta).. Ruokana oli pastaa ja kellä mitäkin kastiketta lisänä sekä viiniä. Ruokailun jälkeen päästiinkin sitten itse asiaan ja mentiin siis alottelemaan mökeille ja sieltä baariin. Baari oli melko kämänen, mutta eipä tuo menoa haitannut, koska meitä oli niin iso porukka. Ei kuitenkaan tanssittu kauheesti, koska perjantaina tanssilattia ei ollut auki. Lorne oli siis melko kuollut paikka näin talvella, mutta hauskaa oli silti. 🙂 Meidän hostelli oli noin 100m päässä rannasta ja meren pysty kuulemaan hostellille asti.. Mmm.. Miun oli pakko päästä kattomaan, miltä se Eteläinen valtameri (vai Intian valtameri? vai mikä hitto se on??) näyttää kuun valossa.. Ja kyllä oli upee näky. Istuskeltiin vaan rantakalliolla ja kuunneltiin aaltoja. Rannalta sitten takas mökeille, jossa pieni porukka oli vielä hereillä, mutta lähettiin kaikki siitä sitten nukkumaan..
Lauantai aamuna olikin sitten tiukka herätys klo 9.00. Ensin aamupalat naamaan ja sitten patikoimaan. Jakauduttiin kahteen ryhmään ja molempia ryhmiä ohjasi opas, joka kertoi kaikenlaisia tarinoita ja selitti mitä,miksi, missä ja milloin!? 😀
Patikointi oli ihan mukavaa, mutta koko porukalla oli hieman krapula edellisestä illasta, joten loppu matkasta kaikki alkoi vähän väsyä. Kivuttiin Lornen ”huipulle” ottamaan vähän kuvia ja sieltä takas alas.. Tämän reissun piti kestää 2 tuntia, joten kukaan ei ottanut vettä tai mitään mukaan. Meillä kuitenkin kesti 3 tuntia ja loppu matkasta alkoi jo vähän janottamaan ja jalkoja väsyttämään.. ja ennen kaikkea oli hirveä nälkä!
Kalliota
Patikoinnin venymisen takia aikaa ruokailulle jäi vain puolituntia, jonka jälkeen alkoi aussi futiksen (fudin) harjoittelu. Ehkä noin puolet lähti pelailemaan tätä ihmeellistä peliä, mutta suurin osa tytöistä varsinkin jätti tunnin väliin. Minähän innostui pelistä, kun sai/piti ottaa vähän kontaktia. 😉
Tässä vähän esimerkkiä meidän pelistä.
httpv://www.youtube.com/watch?v=yIReSJhQor0
Peli oli kyllä hyvin mielenkiintoinen. Voin sitten Suomessa pitää alkeistunnin lajista 😀 Päällimmäisenä kuitenkin tunnista jäi mieleen meidän valmentajan sormi, joka sojotti 90 astetta täysin väärään suuntaan. Tää jätkä oli pelannu joskus 70-luvulla AFL:ssä aussien jalista ja sormi oli hieman vääntyny ja kuulemma tämä vamma oli pientä muihin verrattuna. Mutta peli oli siis hyvin mielenkiintoinen ja nopeatempoinen. Meidän puolelle tosin sattui muutama tumpelo, kirkuva jenkki tyttö liikaa. 😀 Joutu siis tosissaan pelaamaan poikia vastaan ja eipä ne pojatkaan aina ihan muistanu hillitä voimiaan. Olen siis täysin mustelmilla tästä pelistä. Palkintona sain Binin kanssa paidat, kun oltiin ”parhaat” pelaajat eli siis ainoat työt, jotka kykeni tekemään pallolle jotain ja uskallettiin vähän taklailla.. tai ehkä paremminkin tulla taklatuksi. 😀 Pelien jälkeen ei aivot eikä jalat enää toimineet ja ei pystyny ajattelemaan kuin kuumaa suihkua.
Illalla sitten oli luvassa taas ruokaa ja juomaa. Päädyttiin samaan baariin, jossa tosin lauantaina oli jo muitakin ihmisiä. Mulle riitti hyvä musiikki ja tanssilattia. Meitä oli ehkä loppu illasta kymmenen enää jäljellä, eikä varmasti taas yllätä, että olin yksi niistä. Tanssittiin koko ilta, joka tosin loppu baarissa melkoisen lyhyeen, koska baari meni kiinni jo klo 1.00. Siitä taas perinteisesti jatkoille. Jatkoilla meitä oli 2 saksalaispoikaa, 2 aussia (”tutorit”) ja kaksi jenkkityttöä ja minä. Ja pelailtiin siinä vielä vähän ”en oo koskaan”- peliä ja kello olikin taas neljä..Kuvia löytyy näistä jatkoista facebookista ehkä pari liikaakin. 😀
Sunnuntaiaamun herätys klo 7.30 oli melkoisen tiukka. Me viimeiset illan jatkoilijat oltiin kaikki silmät täysin ristissä ja edessä oli siis päivä bussissa. Onneksi kenelläkään ei ollut pahaa darraa vaan ainoastaan väsytti. Sunnuntaina siis ajettiin Great Ocean Road läpi ja katseltiin välillä hienoja maisemia. Näkymät oli niin huikeat, että en kykene ees sanoin kuvailemaan.
Kuvia tässä! Eikä muuta lisättävää!
Kyllä kelpas katella
Pitihän se ryhmäkuva ottaa varmuudenvuoksi 20 kameralla.
Ihan kiva 10-
Huomioi erityisesti high fashion socks 🙂
London bridge is falling down.. Tai oli jo romahtanut..
Tässä vielä viimeinen huipentuma London Bridge. Ennen välissä siis on ollut ”silta”, joka kuitenkin romahti alas. Romahduksessa kuoli pariskunta, joilla oli ollut salasuhde kaksi vuotta ja tämä silta oli ollut heidän salainen tapaamispaikka aina 🙂 hihih..
Mutta vähitellen nähtävyydet oli nähty ja bussi lähti kaartamaan kohti Melbournea. Ja kaikki saksalaiset… niin ja Jenni selvisivät Footscrayhin lopulta 🙂
Aamulla taas aikainen herätys.. Olen todella huono heräämään täällä aikaisin.. Vieläkin jet lag.. 😀 Tai sitten ei. Kuitenkin herätys oli kasilta ja tytöt heräs samaan aikaan, niin eipä olkkarissa olis saanu enää nukuttuakaan. Tiistai oli siis viimeinen aamu meidän pikku kämpässä, koska päivällä oli edessä MUUTTO uuteen kämppään 🙂
Ennen muuttoa luvassa oli kuitenkin vähän kouluhommia. Kursseille ilmoittautuminenhan oli hienostai laitettu päällekkäin orientaatioreissun kanssa. Eli noin 50 vaihtaria joutui hoitamaan ilmoittautumiset muuna aikana. Olin sopinut saksalaisen tytön Binin (Sabrina) kanssa, että mennään tiistai aamuna yhdessä hoitamaan ilmoittautuminen opinto-ohjaajan kanssa. Meillä oli hullun hyvä tuuri koko päivän! Huono onneni jäi siis Saksaan lentokentälle sen takin kanssa. 😉 Eli siis mulla ei ollu Binin numeroa, koska sillä ei ollu vielä puhelinliittymää. Oltiin vaan sovittu, että nähdään Southern Crossin asemalla, joka on ihan kuitenkin isompi kuin Helsingin rautatieasema. Löydettiin kuitenkin toisemme ja juna/metrokin tuli heti, eikä tarvinnut oottaa ollenkaan. 🙂 Mentiin opinto-ohjaajalle, johon oli menossa myös tosiaan ne 50 muuta opiskelijaa, mutta onneks oltiin ajoissa ja saatiin aika puolen tunnin päähän.. eli hyvä onni jatkui edelleen. Binillä oli melkein samat kurssit kun mullakin, koska täällä ei oo mahdollista lukea erityispedagogiikkaa, niin pitää ”tyytyä” liikuntaan.. Oltiin kuitenkin vähän huono-onnisia, koska ei mahduttu koskenlasku kurssille (river crafting). Mun ”lopulliset” valinnat oli seuraavat:
- Rock climping (outdoor kurssi eli tunteja on todella vähän)
- Team sports (oi voi tästä on tentti.. Kiitos Linnealle kirjoista :D)
- Dance and gymnastics (helvetisti esseitä, mutta tää oli mielenkiintoisin vaihtoehto)
Kaksi ekaa kurssia on Binin kanssa samoja, mutta viimeinen kurssi täytyy selvitä yksin. 🙂 Ollaan lisäksi varasijalla sinne koskenlaskuun ja johonkin retkeilykurssille (bushwalking leadership tai jotain muuta yhtä fiksua :D).. Toivotaan että jompikumpi jälkimmäisistä tärppää, koska nämä on myös outdoor kursseja, joissa ei ole kuin muutama tapaaminen ja leiri ;)..
Ohjaajan tapaamisen jälkeen mentiin lappujen kanssa seuraavaan paikkaa, jossa saatiin leimat papereihin ja taas seuraavaan jonoon, josta saatiin opiskelijakortit ja hyväksyntä lopulla kursseille. Tässä meillä oli myös onnea, koska toimistot oli menossa kiinni tunniksi, koska oli lounastauko tulossa. 🙂 Eikä tämä tietenkään vielä ollut viimeinen rasti vaan näiden jälkeen piti vielä mennä kirjastoon koneelle valitsemaan ”tutors” eli demoajat, joilloin haluaa siis mennä käytännöntunneille. Minä sain nämä valinnatkin tehtyä, mutta Binin tunnukset ei vielä toiminu, joten en tiiä onks se samoilla käytännöntunneilla miun kanssa.
Tässä vaiheessa päivää molempien päät oli niin sekasin kaikista lippulappusista ja kurssivalinnoista, että lähdettiin takas keskustaan, koska oltiin saatu kaikki asiat hoidettua. Keskustasta mie lähin muuttamaan ja Bini etsimään kämppään. Muutto tapahtui siis TAXILLA ja sitä kamaa ei ollutkaan ihan vähän. Tilattiin tilataxi ja roudattiin kamat kämpästä alakertaan ja annettiin avaimet norjalaisille.. Taxi toi meidän uuteen kämppään lygon streetille 🙂 Nam..
Minun ikioma uusi huoneeni.. Ei siellä paljon muuta ole kun sänky ja yöpöydät, mutta mitä ihmettä sitä muuta tarviskaan? Ja kaappitilaa on vaikka muille jakaa.. Jos joku tulee kylään, niin pääsee nukkumaan kaappiini.
Hassu ovi, joka vie huoneeseeni.. Kuten ehkä kuvasta saattaa näkyä, että oven yläpuolella EI ole seinää eli äänieristystä tässä kämpässä ei ole. Kaikilla on huoneen seinissä ”reikä” katonrajassa eli seinät on kirjaimellisesti vain näköesteenä 😀
Olohuonetta eri suunnista.. Pöydällä myös miun uusi miniläppäri 😉 Kiitos iskä synttärilahjasta!
Keittiö ja suihku.. Ihan perus 🙂 Paitsi keittiössä on kaasuhella.. Hitto! 😀
Mutta siis siivottiin tiistaina tätä kämppää pari tuntia ja tytöt jäi vielä siivoamaan illalla, kun minä lähdin muiden vaihtareiden kanssa syömään ja vähän juomaankin (ihan pari vaan).. Oli ihan hauskaa jutustelua ja ihmiset puhu kuka mitäkin kieltä kenenkin kanssa. 😀 Löysin myös kaksi ruotsalaistyttöä, joten en ollut ihan yksin saksalaisten kanssa. 😀 On täällä porukkaa myös jenkeistä jaMexicosta.. Euroopasta vähemmän, mutta eipä tuolla mitään väliä ole.. 🙂 Olin aika puhki muuton jälkeen, mutta silti huomasin, että taas sitä on viimeisten joukossa lähtemässä kotiin.. niin kun yleensäkin. Tosin lähdettiin joskus puolenyön aikaa kotiin, että ei kovin myöhään menny 🙂 Mutta oli kiva päästä juttelemaan vähän muillekin kun näille kämppiksilleni.. Vaikka ne kivoja onkin.!
Täältä sivulta taitaa löytyä kuvia sitten meidän talon UIMA-ALTAASTA, SALISTA sekä ELOKUVA-AULASTA (ei voi sanoa teatteriks, kun siellä on vaan taulutelkkari)..
http://www.realestateview.com.au/Real-Estate/1614-570-lygon-street-carlton/Property-Details-buy-residential-2529203_S.html
Näiden lisäksi löytyy SAUNA, oma koriskenttä ja ulkona on myös grillit.. Eihän miun tarvi lähteä mihinkään kotoa. Lisäks Lygon street on ihana <3 T’äynnä pieniä kahviloita, jäätelöbaareja, sushia, pubeja.. Kaikki siis mitä ihminen voi vaan tarvita! En siis poistu mihinkään täältä.. 😀 No ei sentään.. nyt kuitenkin nukkumaan!
18.7 Tulikin sitten yllättävän nopeesti ja kahden viikon lomailu Melbournessa oli hujahtanut hetkessä. Nyt on siis aika aloittaa ”opiskelu”.. Aamulla pienen sähläilyn ja jännityspaniikin jälkeen selvisin helposti Footscrayhin, jossa mun yliopisto kampus sijaitsee. Junasta ulos mennessä asemalla oli muutama muu yhtä eksynyt kaveri (saksalainen) ja lyöttäydyin niiden mukaan, koska asemalta on vielä pieni kävelymatka kampukselle.
Päivä oli valitettavasti ihan yhtä tylsä kun orientaatiopäivät yleensäkin yliopistossa varsinkin jos niitä höpinöitä on joutunut kuuntelemaan muutaman kerran jo aikaisemminkin. Isossa salissa oli sekä 1-2 semesterin (lukukauden) vaihtareita kuin myös internationalopiskelijoita, jotka siis tekee joko kandia tai maisteria täällä.. Vaihtareista suurin osa oli Saksasta ja internationaaleista suurin osa Kiinasta.. 😀 En tavannut päivän aikana ket’ään skandeja.. ainoastaan saksalaisia, muutaman jenkin, muutaman mexicolaisen ja pari kanadalaista.. Ja jenkit ne vaan on tyhmiä! 😀
ALuksi oli jotain yleisjuttuja kuten mistä saa apua mihinkin ja jotain turvallisuusohjeita. Kiinalaisille palovaroitin tuotti suurta tuskaa, ihmetystä ja päänvaivaa, koska niillä olis ollu sata kysymystä liittyen näihin opintojen kannalta todella oleellisiin vempaimiin.. 😀 Ruoan jälkeen meidät jaettiin omiin tiedekuntiin ja mun tiedekunta on siis ”Arts, education and human development”.. Eli siis samaan luokkaan tuli myös pari poikaa joiden pääaine oli joku ”mediataide” 😀 Mutta yllätys yllätys suurin osa eurooppalaisista kuului tähän tiedekuntaan (vai laitokseen?) ja tietenkin myös ne komeimmat pojat. 😉 Tämähän oli jo itsestään selvä asiaa, jonka kaikki suomalaisetkin tietävät. 😉
Päivän aikana ei siis ollut paljon aikaa jutella muiden kanssa, mutta tutustuin muutamiin saksalaisiin. Olin noin 20 saksalaisen vaihtarin kanssa syömässä ja ne kaikki puhui enkkua, koska minä olin paikalla. 🙂 Yksi tyttö opiskelee erityisopettajaksi ja sen kanssa ollaan tänään tiistaina menossa tekemään meidän kurssivalinnat/ilmoittautumiset, koska ei voida perjantaina mennä, kun lähdetään pikku retkelle viikonlopuksi molemmat. Tämä tyttö vaikutti tosi mukavalta ja lähdenkin nyt tapaamaan sitä keskustaan ennen kun mennään koululle 🙂 Päivällä sitten muutetaan taxilla meidän kamat uuteen kämppään.. Eli ei muuta kun moi moi!
Lauantain krapulapäivän jälkeen sunnuntai olikin ihan uusi päivä. 🙂 Oltiin varattu Annan kanssa perjantaina päiväreissu ”Puffing Billy tour”. Herätys oli siis klo 7.00 joka tuotti molemmille tuskaa. Syötiin aamupalaa silmät ristissä ja lähdettiin keskustaan, josta kyyti päiväreissulle lähti. Klo 8.00 keskusta oli ihmeen täynnä, koska siellä oli menossa joku juoksukilpailu.. Eli siis oltiin viimeiset, jotka saapuivat bussiin ja pääsimme heti lähtemään kohti Puffing Billyä 😉 Billy oli siis vanha höyryveturi, jonka kyytiin päästiin pienen bussiajelun jälkeen. Ensin oli kuitenkin aamuteen tarjoilu.. Ja teetä juodessa ihmeteltiin kakaduu parvea.. Niitä oli samanlainen lauma, kun Suomessa on yleensä puluja. Oli pakko tietenkin ottaa kuva niistä kummilleni, jolla ennen oli samanlainen kakaduu (kuva oli taas liian iso tänne).. Nämä tosin osasivat lentää, toisin kun kummin Bobo.
Pinen pieni veturi aamulla kerran..
Juna kulki melko hiljaa ja kaikki ikkunat oli auki ja matkalla sai ottaa kuvia ”metsästä”.. Kyyti oli mun mielestä ehkä pikkasen liian lyhyt, koska olin edelleen puoliksi unessa..
Junan häntäpää
Juna kiemurteli pikku hiljaa ja me räpsittiin muiden turistien kanssa kuvia tyytyväisenä 🙂 Vaikka oli kylmä niin maisemat oli silti nättejä ja oli kiva nähdä luontoa.. Kuvia en voi valitettavasti laittaa tänne, koska ne on liian isoja.
Junamatkan jälkeen hypättiin taas bussiin, joka vei meidät viinitilalle. Söimme viinitilalla ja maisteltiin vähän viinejäkin.. Tosin viini ei oikein maistunut jostain kumman syystä. Koska on talvi niin viiniköynnäkset ei kasva, joten ei siis nähty niitä tällä kertaa, mutta meillä on vielä toinen viininmaistelu reissu edessä myöhemmin.. 🙂 Sille reissulle tarvitaan vaan auto ja ajaminen peilikuvana saattaa olla hieman hankalaa kahdelle blondille 😀
Ruuoan ja juoman jälkeen hypättiin taas bussiin ja lähdettiin kohti eläintarhaa. Eläintarha oli mulle ehkä päivän kohokohta, koska näin siellä kaiken mitä halusinkin.. Tosin olisin halunnu päästä vähän lähemmäs kenguruita.
Meillä oli pienen porukan kanssa oma opas eläintarhassa, joka selitti meille kaikenlaista.. Kuten esim. että koalat elää pelkillä eucalyptuksen lehdillä ja että villeillä koalilla on usein KLAMYDIA (ei siis ole ajettu kumiajokorttia!) 😀 ja että ne nukkuu noin 20h/vrk, koska ruoan sulattaminen vie niin paljon energiaa eli oli siis onnea, että nähtiin koala hereillä 🙂
Ehkä hienoin juttu eläintarhassa oli kuitenkin lintushow.. 🙂 En olis uskonut, että lintuja voi kouluttaa esittämään esityksen, mutta niin ne vain teki. Kaksi eläintarhantyöntekijää selitti linnuista tietoa, kun linnut liiteli vuorotellen ilmassa. Oli ihan hieno esitys. Nähtiin papukaijoja, kotkia ja mitä vielä? Isoimman kotkan siipiväli oli varmaan 1,5m.. o.O wow..
Lintujen lisäksi nähtiin käärmeitä ja liskoja.. Mutta viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä nähtiin tämä kaveri. –>
Nämä kaverit oli varmaan niitä, mitä eniten ootin näkeväni.. Tietenkin myös koalat.. Täällä siis tosiaan on kenguruvaroituksia teiden varsilla kuten meillä on hirvivaroituksia 😀 Huvittavia otuksia..
Eläintarhassa olis ollu myös eläinsairaala, mutta ei ehditty käymään siellä, koska aikaa oli liian vähän, mutta nähtiin kuitenkin kaikki mitä haluttiin.. Koalat, käärmeet, liskot, dingoja, kenguruita, emuja ja muita lintuja..
Päivä alkoi siis olla pulkassa ja hypättiin taas bussiin ja nokka kohti keskustaa .. ”sit me mentiin keskustaan..” tosin tällä kertaa ei reivattu.. 😉
Maanantaina sitten hyvillä mielin reissun jälkeen uuteen opinahjoon. 🙂
Huh huh..
Sitä aina välillä ihmettelee, että mites se nyt sellai.. 😀 Mutta tästä lisää myöhemmin.
Aika täällä menee todella nopeesti vaikka ei ees tee mitään. Keskiviikkona olin vaan shoppailemassa yksikseni ja koko päivä vaan hujahti siinä. Ostin housut ja takin.. Ei siis tarvi lainata Annan takkia kokoajan. 😀 Shoppaillessa huomasin, että täällä ei oikein oo sellasia hyvä laatusia vaatteita kohtuu hinnalla. Ja yleisesti vaatteet on jopa kalliimpia kuin Suomessa vaikka laatu on huonompi. Mutta silti ihan kiva, kun on vähän uusia kauppoja. 🙂
Mutta siis lähdettiin eilen aamupäivästä jo kaupungille hakemaan kaikenlaisia esitteitä erilaisista retkistä, tapahtumista yms. Melbourne centeristä.. Ja siitä sitten kahville suunnittelemaan päivänreissua. Varattiin sunnuntaiksi sellanen höyryjuna reissu ja mennään kattomaan eläimiä ja vähän luontoa 🙂
Mutta sitten eiliseen iltaan. Sehän meni kun elokuvissa. 😀 Äiti ja iskä vois sitten tässä vaiheessa lopettaan lukemisen. Ajattelen ihan vaan teidän parasta. Meillä oli tarkoitus mennä illalla Docklandsiin kattomaan ilotulituksia, joten ei jaksettu mennä välissä kotiin, joten mentiin yksille ja toisillekin. Päätettiin sitten ostaa vielä viinipullo mukaan matkalle, jonka voi juoda ilotulituksia katsellessa. Söhläiltiin kuitenkin taitavasti trammien (ratikoiden) kanssa ja myöhästyttiin ilotulituksista. 😀 Mentiin kuitenkin Docklandsiin, joka on sellanen öky satama-alue, jossa on hienoja taloja ja kivoja ravintoloita veden äärellä, koska oli tarkoitus mennä syömään yhteen ravintolaan. Anna oli ostanut etukäteen yhteen ravintolaan lounaan kahdelle ja meidän oli tarkoitus mennä syömään, mutta ravintola oli täynnä ja sinne ei voi mennä kuulemma ilan varausta. Joten siis ei nähty ilotulitusta, eikä päästy syömään.. Mutta meillä oli viiniä, joten kaikki oli ihan hyvin. 😀 Ja siitähän se ajatus sitten lähti.
Lähdettiin siis kohti Fitzroyta, jossa on niitä outlet myymälöitä, mutta myös paljon pieniä kivoja pubeja.. Mentiin ensimmäiseen pubiin, jossa sattui olemaan livebändi, joka soitti tosi hyvin. Päätettiin sitten ostaa kokonainen viinipullo puokkiin, koska ei ollu sangriaa tarjolla. 😀 Siitä se sitten ajatus lähtikin.. Mie halusin tanssimaan, joten päätettiin vaihtaa baaria. Matkalla tavattiin pari poikaa, joista toinen lähti sitten näyttämään meille jotakin baaria. Ei sielläkään voinu tanssia, mutta siellä oli joku livebändi, joka soitti mahdollisesti hyvää musiikkia. Ei oikein kumpikaan muisteta, kuinka kauan ollaan oltu siellä baarissa tai oikeestaan oikein muutakaan. Lähdettiin joidenkin kanssa samalla taxilla kotiin ja tultiin kämpille. Minä päätin kuitenkin vielä lähteä näiden tyyppien kanssa jatkoille, johonkin hiton kauas keskustasta taxilla .. Mutta onneksi pääsin aamulla kotiin lexuksen kyydillä. Kotonta löytyi Anna, joka oli täysin pihalla. Se ei ees ollu tienny, että menin jatkoille, vaikka tultiin kämpille samaan aikaan (jätin laukkuni vain kämpille, kun lähdin jatkoille ja otin vaan puhelimen mukaan :D). Kämppikseni oli sitten väsähtänyt takki päällä omaan sänkyynsä kengät jalassa. 😀 Filiz ei oikein arvostanut, koska oltiin tultu kämpille aika kovaäänisesti ilmeisesti.. Mutta kokonaisuudessaan ilta oli onnistunut. 😀 Eli samalla tahdilla jatketaan kuin Suomessakin. 😀
PS. Pahoittelut Annalle suolaamisesta, mutta en voinu olla kertomatta tätä, koska se oli aamulla niin huvittava näky, kun tulin kotiin.. 😀
Heissuli vei..
Ensimmäistä kertaa olen yksin kämpillä 😉 hihhi..
Mutta siis asiaan. Tai ei mulla mitään erikoista kerrottavaa ole vieläkään. Paitsi siitä kämpästä! Me saimme sen! Tittididii… Mutta on vielä paljon selvitettävää. Asumme siis Unilodge kämpässä tai tytöt asuu ja minä punkkaan olkkarissa. Tää on vähän kuin meidän Koas/Hoas/Loas (ketä meitä nyt olikaan?), joka vuokraa kämppiä opiskelijoille ja kaikille muillekin ja ovat siis tottuneet siihen, että porukka vaihtuu tiuhaan tahtiin. Mutta siis tytöillä on vuokrasopimus joulukuun alkuun ja uuteen kämppään saisi muuttaa heti.. Etsittiin siis tilallemme uudet vuokralaiset, jotta voitais muuttaa heti pois. Uudet vuokralaiset löytyikin helposti ja norjalaiset uudet asukkaat haluais muutaa mielellään tänne heti myös. Joten siis nyt pitää selvittää vielä kaikki unilodgen kanssa. Uuden kämpän välittäjä haluaa, että kaikki paperit on unilodgen kanssa selvät ja että me voimme muuttaa heti! Tytöt kävi nyt hoitamassa paperit unilodgen kanssa ja välittäjä sanoi, että se T-Ä-Y-D-E-L-L-I-N-E-N kämppä on meidän ;)! Kiitos nam! Muutto on siis ensi tiistaina.. Sopivasti orientaatiopäivänä, mutta eipä miulla kovin paljon ole tuota muutettavaa. 😀
Kämpästä kerron vasta ens viikolla, kun pääsen sinne asumaan. Mutta hyvä se on. Eilen siis ei oikein tehty mitään, koska odotettiin vain soittoa välittäjältä siitä kämpästä. Puhelua ei kuitenkaan tullut, koska toimistolla oli ollut niin kiirettä. Mutta kannatti kyllä odottaa. 😉 Illalla käytiin vaan pienellä kävelyllä, koska kaikki tarvi raitista ilmaa ja muuta ajteltavaa kun muutto ja asunto.
Tänään ei vielä ollaa myöskään ihmeitä tehty, kun piti soitella edestakaisin entiselle ja uudelle vuokraisännälle ja siinä samassa vielä uusille vuokralaisille. Kaupassa on käyty ja roseviiniä ostettu.. Kai me jotain kivaa keksitään. 😀
Maanantai aamu oli ihan tavallinen.. 🙂 Syötiin vähän aamupalaa ja juotiin kahvia. Odotettiin, että välitystoimisto aukeaa, että voidaan soittaa kämpästä, jota käytiin katsomassa perjantain. Me niin halutaan se kämppä, mutta välittäjä nainen sanoi, että myös joku muu oli jättänyt hakemuksen, joten meidän pitäisi täyttää hakemukset mahdollisimman nopeesti.. Täyteltiin paperit aamulla ja skannattiin kaikki tarvittavat paperit (passa, ajokortti, OSHC..) eteenpäin. Välittäjä kuitenkin sanoi, että joudutaan odottamaan tiistaihin vastausta, koska hänellä on kiireinen päivä. Hitto! Ei auta kun odottaa (joka ei ehkä oo niitä miun vahvuuksia)..
Papereiden täyttelyn jälkeen lähdettiin Annan kanssa puistoon vähän kuntoilemaan. Näytettiin varmasti fiksuilta, kun molemmat teki omia juttuja kuulokkeet korvilla. Yhdessä urheilua, yksin.. Tai pääsin/jouduin osallistumaan Annan treeniohjelmaan taakkana.. 😀 Eli siis tämä hullu nainen kanteli mua ympäri nurmikkoa.. 😀 Tärkeä rooli se sekin tietysti on. Mie yritin vähän pitää liikkuvuuttani yllä ja tein jotain liikkuvuusjuttuja ja lihaskuntoa.. Tosin yksin treenaaminen on todella tylsää, joten suurin osa ajasta taisi mennä ihmettelyyn, mutta ei se mitään. Ihmettelin taas sitä puistoaluetta, joka on vaan niin iso. 😀 Oon kun pieni lapsi, joka ihmettelee kaikkea täällä. Toistaiseksi.
Lenkkeilyn jälkeen luvassa oli ruokailua. Eilen viimeistään tuli huomattua, että keittiömme on vähän liian pieni kolmelle tytölle, jotka haluaa tietenkin tehdä ruokaa samaan aikaan. 😀 Luovutin tosin melko nopeesti ja annoin tyttöjen tehdä ensin ruokaa. Ruuan jälkeen jotenkin vaan simahdin, enkä tainnut olla ainut. Tunnin unien jälkeen säpsähdin ylös ja huomasin, että myös ainakin Anna oli simahtanut yhtä onnellisena maha täynnä kun minäkin. Päätettiin, että pakko on herätä, koska muuten koko ilta menee vaan ohi. Lähdettiin siis kahville keskustaan.
Keskustassa on sellaisia ”laneways” katuja, jotka on kapeita katuja, jotka on täynnä ihania pikku kahviloita ja ravintoloita. Löydettiin yksi kiva pikku kahvila, jossa tuoksui ihanalle. Joillekin mausteille ja tuoksukynttilöille ja tunnelta oli rento ja kotoisa. Tuli jotenkin mieleen Joulu! 🙂 Juotiin ensin kahvit, mutta oli niin paljon puhuttavaa, että alko tulla jo nälkä. Päätettiin siis syödä samassa paikassa ihan vaan uuden viikon kunniaksi. 🙂 Otin pitsan, joka oli hyvää.. Kello olikin jo lähemmäs yhdeksän illalla, joten lähdettiin kohtia kotia. En ymmärrä mihin se aika täällä vain häviää..! Luulen, että miulla on 7 tuntia vähemmin vuorokaudessa käytettävissä aikaeron takia.. Sen täytyy olla niin. 😀
Mutta nyt vain odottamaan soittoa siitä kämpästä!
