Normal Saturday in Melbourne.. Footy game and few drinks in the club!
6.7 Saturday
Kirjoitukset tulee ”pikkaisen” viiveellä, mutta se ei varmaan haittaa.. 🙂
Viime lauantai oli siis hyvin perinteinen aussi lauantai.. Kaikki vaihtarit oli kutsuttu ilmaiseen Australian football peliin. Täällä ja varsinkin Melbournessa aussi jalis on aivan käsittämättömän suosittu laji. Alunperin AFL (Australian football league) on ollut VFL eli Victorian football league, koska joukkueita oli vain Victorian osavaltiossa. Melbourne siis sijaitsee Victorian osavaltiossa. 😉 Lauantaina opin, että aussit on yhtä fanaattisia aussi jaliksen suhteen, kuin suomalaiset jääkiekon ja jaliksen suhteen. Oma suosikki joukkue valitaan pienenä ja sitä joukkuetta sitten kannatetaan koko loppu elämä. 😀 Lisäksi AFL on Australian seuratuin urheilusarja, ja yleisökeskiarvoltaan maailman kolmanneksi suurin ammattilaisliiga missään lajissa. HULLUA! Etihad stadionille, jossa KAIKKI Melbournen joukkueet pelaavat pelinsä (täällä on 8 joukkuetta) mahtuu 90 000 katsojaa.. Keskimäärin jokaisessa pelissä on 38 000 katsojaa.. Tämä ehkä auttaa ymmärtämään, kuinka suosittu laji täällä on!
Lauantaina kaikki me vaihtarit tavattiin keskustan kampuksella, jossa oli alkupalaksi pitsaa. Keskustan kampukselta koko porukka lähti Etihad stadiumille katsomaan Sydney vs. Essendon (Melbournen yksi joukkue) peliä.
Vesisateella katto on suljettu, kuten lauantain pelissä!
Stadium kuvan oikeassa reunassa
Katsomo on siis katettu ja katon saa myös tarvittaessa kokonaan kiinni vesisateella.
Porukkaa pelissä oli varmaan n. 50 000, joten noin 50 hengen porukka hävisi melko hyvin.. 😀 Meidän paikat oli ylimmässä katsomossa (tietenkin) ja porukka hajaantui istumaan, kuka minnekin.. Minä istuin taas yllättäen saksalaisten kanssa, mutta tällä kertaa eri saksalaisten kanssa kuin yleensä.. Eli olen siis todella monen eri saksalaisporukan välissä.. Hyvä puoli on, että mut kutsutaan bileisiin helpommin, koska mun mukana ei tule 10 muuta ihmistä.. Mutta huono puoli on, jos mun kaverit puuttuu, niin silloin kukaan ei huolehdi musta! 😀
Ulrich, minä ja Sandra
Muutama muukin oli pelissä
Footy
Pelin jälkeen tarkoituksena oli, että kaikki halukkaat lähtee Larissan (yksi AMI:n porukasta, AMI siis järjestää kaikki vaihtareiden tapahtumat). Suurin osa oli kuitenkin ollut perjantaina bileissä eli niillä kaikilla oli krapula ja ne ei halunneet lähteä baariin. Toisin sanoen kaikki mun kaveriporukasta oli krapulassa. Lähdin kuitenkin Larissan luokse, koska Megan (jenkki) lähti mun kanssa sekä Thomas (saksalainen) ja mukana oli myös kasa muita saksalaisia (yllätys yllätys). 😀 Thomaksen kaverit ei myöskään ollu paikalla, joten päätettiin, että mennään kuitenkin ja huolehditaan toisista. Larissan kämppä oli upea ja ihan keskustassa, mutta joututtiin tyytymään vain pikavisiittiin. Pikaisten alotteluiden jälkeen lähdettiin trammilla (ratikalla) kohti clubia. Meidän olisi pitänyt olla siellä jo klo 23, että päästäisiin halvemmalla sisälle, mutta myöhästyttiin hieman. Baariin siis piti maksaa 20$ sisäänpääsymaksu, jonka minä jotenkin kummallisesti missasin Larissan kanssa. Me siis vain käveltiin sisälle, eikä kukaan kysellyt mitään. 😀 Hienoa työtä! Lisäksi löysin Felixin (saksalainen poika, joka on samoilla kursseilla mun kanssa) baarista, josta olin hyvin yllättynyt ja iloinen, joten mullakin oli joku mun porukasta mukana paikalla (Meganin ja Thomaksen lisäksi)! Felix on siis lupautunut olemaan mun ”taistelupari” vaihdonajan.. Onnittelut hankalasta parinvalinnasta. Mun vahtiminen ei tunnetusti ole kovin helppoa (Anu varmaan tietää, koska se on jo 2 vuotta yrittänyt toimia lapsenvahtinani)! 😀
Baarista kotiintulomatka ei mennyt sitten ihan käsikirjoitusten mukaan. Otin Thomaksen kanssa night riderin (yöbussin) keskustaan. En kuitenkaan tiennyt, mistä mun seuraava bussi lähtee keskustasta Lygonille, joten siis missasin bussin. Mun olis pitänyt oottaa 40min seuraavaa bussia, joten fiksuna tyttönä päätin kävellä. Matkaa on siis joku 3km, joten olin siis kotona varmaan samaan aikaan, kuin jos olisin oottanut sitä bussia. Matkalla vielä hienosti eksyin pikkasen, mutta sattuuhan näitä paremmissakin piireissä. 😀 Onneksi mun kotimatkalla on valot joka paikassa ja asun hyvällä alueella.. Nykyisin olen tosin velvollinen laittamaan viestin aina Meganille tai Felixille, kun olen kotona.. Eli don’t worry. Kyllä musta huolehditaan täällä! 😉