Maailman toisella puolella!

Grear Ocean Road.. Orientation tour

”Kaikki saksalaiset.. ja Jenni paikalla?” 😀

Perjantaina oli siis aika lähteä muiden vaihtareiden kanssa reissuun 😉 Ja vietin aivan uskomattoman hauskan ja ihanan viikonlopun huppu tyyppien kanssa. 🙂
Je ketä meitä oli:

• 2 ruotalaista tyttöä
• n. 5 jenkkiä (ei ne kaikki niin tyhmiä ole.. hieman yksinkertaisia vaan 😉
• 4 aussi ”tuutoria”
• 6 mexicolaista, joihin oli melko vaikee tutustua
• itävaltalainen, italialainen ja sveitsiläinen
• n. 20 saksalaista
• JA MINÄ! 😀

Eli ymmärrätte varmaan, että olin siis ainut jolla ei ollut samaa kieltä puhuvaa kaveria mukana (italialainen poika puhui myös espanjaa ja ymmärsi siis mexicolaisia) ja siksi saksalaiset adoptoi mut niiden porukkaan 😀

Lähtö reissuun oli 9am Footscraystä eli piti herätä suht aikaisin, koska meidän kämpältä yliopistolle on noin tunnin matka. Ja aamuinen herätys oli aika paha, mutta en ollut ainut.. Muutkin nukku siis bussissa alkumatkasta.. 🙂 Parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme määränpäähämme Lorneen. Huoneet jaettiin huutoäänestyksellä ja minulle oli ihan sama missä nukun, kunhan sain olla kahden Sabrinan kanssa samassa huoneessa. 🙂 Me ja kolme muuta tyttöä saatiin siis huonolla tuurilla huonoin kämppä, mutta ei tuo miuta ainakaan haitannut.. Eihän nyt kukaan nukkumaan lähteny..

Perjantaina kämppiin jaon jälkeen lähdettiin SURFFAAMAAN.. Ja niille, jotka ei muista niin täällä on talvi nyt! Lämpötila oli siis suloiset +14c ja tuuli oli melkoisen paha. Koko tunti meinattiin perua, mutta lopulta tuuli vähän helpotti ja pääsimme surffaamaan. Mulla ei oikeestaan ollu edes kauheen kylmä, koska märkäpuku lämmitti kivasti (paitsi lopussa huomasin olevani aivan jäässä).. 🙂 Aluksi käytiin perusteet läpi, mutta voin sanoa, että opetus oli kyllä huonotasosta Costa Ricaan verrattuna. Suurimmalla osalla ei ollu mitään tietoa, mitä pitää tehdä, koska ohjeet oli niin huonot! Aallot oli todella vaikeet ja niitä tuli aina monta putkeen, eikä siis tunnilla ollu oikeestaan mitään tekemistä surffauksen kanssa. 😀 Pääsin kuitenkin seisomaan laudalle, joka noissa olosuhteissa oli jo saavutus.. Suurin osa luovutti 15min jälkeen ja lähti mökeille. Kun tunti (2h) oli ohi niin meitä oli kahdeksan urheaa oppilasta enää jäljellä yli neljästäkymmenestä 😀 Ja kenelläkään ei toiminu sormet enää ja märkäpuvun riisuminen oli hieman hankalaa..

Mihet ottaa kuvia ja ihastelee kauniita naisia 😉

Surffauksen jälkeen alko olla melkoisen nälkä ja lähdettiin kaikki yhdessä syömään (viinakaupan kautta).. Ruokana oli pastaa ja kellä mitäkin kastiketta lisänä sekä viiniä. Ruokailun jälkeen päästiinkin sitten itse asiaan ja mentiin siis alottelemaan mökeille ja sieltä baariin. Baari oli melko kämänen, mutta eipä tuo menoa haitannut, koska meitä oli niin iso porukka. Ei kuitenkaan tanssittu kauheesti, koska perjantaina tanssilattia ei ollut auki. Lorne oli siis melko kuollut paikka näin talvella, mutta hauskaa oli silti. 🙂 Meidän hostelli oli noin 100m päässä rannasta ja meren pysty kuulemaan hostellille asti.. Mmm.. Miun oli pakko päästä kattomaan, miltä se Eteläinen valtameri (vai Intian valtameri? vai mikä hitto se on??) näyttää kuun valossa.. Ja kyllä oli upee näky. Istuskeltiin vaan rantakalliolla ja kuunneltiin aaltoja. Rannalta sitten takas mökeille, jossa pieni porukka oli vielä hereillä, mutta lähettiin kaikki siitä sitten nukkumaan..

Lauantai aamuna olikin sitten tiukka herätys klo 9.00. Ensin aamupalat naamaan ja sitten patikoimaan. Jakauduttiin kahteen ryhmään ja molempia ryhmiä ohjasi opas, joka kertoi kaikenlaisia tarinoita ja selitti mitä,miksi, missä ja milloin!? 😀

Patikointi oli ihan mukavaa, mutta koko porukalla oli hieman krapula edellisestä illasta, joten loppu matkasta kaikki alkoi vähän väsyä. Kivuttiin Lornen ”huipulle” ottamaan vähän kuvia ja sieltä takas alas.. Tämän reissun piti kestää 2 tuntia, joten kukaan ei ottanut vettä tai mitään mukaan. Meillä kuitenkin kesti 3 tuntia ja loppu matkasta alkoi jo vähän janottamaan ja jalkoja väsyttämään.. ja ennen kaikkea oli hirveä nälkä!

Patikoinnin venymisen takia aikaa ruokailulle jäi vain puolituntia, jonka jälkeen alkoi aussi futiksen (fudin) harjoittelu. Ehkä noin puolet lähti pelailemaan tätä ihmeellistä peliä, mutta suurin osa tytöistä varsinkin jätti tunnin väliin. Minähän innostui pelistä, kun sai/piti ottaa vähän kontaktia.  😉

Tässä vähän esimerkkiä meidän pelistä.

httpv://www.youtube.com/watch?v=yIReSJhQor0

Peli oli kyllä hyvin mielenkiintoinen. Voin sitten Suomessa pitää alkeistunnin lajista 😀 Päällimmäisenä kuitenkin tunnista jäi mieleen meidän valmentajan sormi, joka sojotti 90 astetta täysin väärään suuntaan. Tää jätkä oli pelannu joskus 70-luvulla AFL:ssä aussien jalista ja sormi oli hieman vääntyny ja kuulemma tämä vamma oli pientä muihin verrattuna. Mutta peli oli siis hyvin mielenkiintoinen ja nopeatempoinen. Meidän puolelle tosin sattui muutama tumpelo, kirkuva jenkki tyttö liikaa. 😀 Joutu siis tosissaan pelaamaan poikia vastaan ja eipä ne pojatkaan aina ihan muistanu hillitä voimiaan. Olen siis täysin mustelmilla tästä pelistä. Palkintona sain Binin kanssa paidat, kun oltiin ”parhaat” pelaajat eli siis ainoat työt, jotka kykeni tekemään pallolle jotain ja uskallettiin vähän taklailla.. tai ehkä paremminkin tulla taklatuksi. 😀 Pelien jälkeen ei aivot eikä jalat enää toimineet ja ei pystyny ajattelemaan kuin kuumaa suihkua.

Illalla sitten oli luvassa taas ruokaa ja juomaa. Päädyttiin samaan baariin, jossa tosin lauantaina oli jo muitakin ihmisiä. Mulle riitti hyvä musiikki ja tanssilattia. Meitä oli ehkä loppu illasta kymmenen enää jäljellä, eikä varmasti taas yllätä, että olin yksi niistä. Tanssittiin koko ilta, joka tosin loppu baarissa melkoisen lyhyeen, koska baari meni kiinni jo klo 1.00. Siitä taas perinteisesti jatkoille. Jatkoilla meitä oli 2 saksalaispoikaa, 2 aussia (”tutorit”) ja kaksi jenkkityttöä ja minä. Ja pelailtiin siinä vielä vähän ”en oo koskaan”- peliä ja kello olikin taas neljä..Kuvia löytyy näistä jatkoista facebookista ehkä pari liikaakin. 😀

Sunnuntaiaamun herätys klo 7.30 oli melkoisen tiukka. Me viimeiset illan jatkoilijat oltiin kaikki silmät täysin ristissä ja edessä oli siis päivä bussissa. Onneksi kenelläkään ei ollut pahaa darraa vaan ainoastaan väsytti. Sunnuntaina siis ajettiin Great Ocean Road läpi ja katseltiin välillä hienoja maisemia. Näkymät oli niin huikeat, että en kykene ees sanoin kuvailemaan.

Kuvia tässä! Eikä muuta lisättävää!

Tässä vielä viimeinen huipentuma London Bridge. Ennen välissä siis on ollut ”silta”, joka kuitenkin romahti alas. Romahduksessa kuoli pariskunta, joilla oli ollut salasuhde kaksi vuotta ja tämä silta oli ollut heidän salainen tapaamispaikka aina 🙂 hihih..

Mutta vähitellen nähtävyydet oli nähty ja bussi lähti kaartamaan kohti Melbournea. Ja kaikki saksalaiset… niin ja Jenni selvisivät Footscrayhin lopulta 🙂

Kommentoi

Nimi (vaadittu)

Sähköpostiosoite (vaadittu, ei näytetä)

Δ

Ei kommentteja.