The first week in Uganda
Lähes viikko Ugandaa takana.. Ja pää alkaa pikku hiljaa selviämään alkuahdistuksesta. Hyväksyin sen tosiasian, että olen täällä hieman paremmissa oloissa toistaiseksi. Ja ehkä tämä olikin hyvä aloitus, pienempi pudotus Ugandan hulluun elämään. 🙂 Ja ehkä se kunnon suihku ja puhdas ruoka on ihan kiva asia.. ainakin alkuun. 😀
Viikko tässä hullun hienossa talossa siis takana (kuva taitaa löytyä instagramista). Meillähän on siis tosiaan tyttöjen kanssa kolme kerrosta käytössä. Tämä on enemmän kun pieni hotelli, koska ei tämä muistuta oikeaa kotia. Asun yksin alakerrassa ja huoneessani on käytännössä vaan parisänky ja tietenkin oma kylppäri ja en oo niin hienoa suihkua nähny ees suomessa! Huuh! Keskikerroksessa on olkkari ja keittiö, jossa Marielan (belgialainen tyttö, jonka tädin talossa asutaan) tädin tuttu kokkailee meille ja pitää huolta talosta. Vähän kun siis varaäiti.. Eli voitte uskoa, että musta pidetään todella hyvää huolta. <3 Välikerroksessa on tyhjä makuuhuone ja Mariela ja Regina (bulgarialaien tyttö, joka asuu belgiassa) asuu ylimmässä kerroksessa omissa huoneissa. Tytöt on kyllä ollu mahtavia ja tullaan oikein hyvin juttuun ja ne puhuu aina englantia, eikä ranskaa. Tosin tytöt on hieman peloissaan huomisesta muutosta, kun taas musta tuntuu, että oon enemmän ehkä kotona siellä. Ja on kerrankin mun vuoro huolehtia niistä ja auttaa niitä. Tyttöjä vähän kauhistuttaa opettaminen, koska ne ei oo koskaan opettanut. Onneks tytöt on myös hieman vanhempia, eikä ihan 19 vuotiaita tyttösiä. Eli ei valittamista näistä tytöistä, meillä tulee menee oikein hyvin. Mennään huomenna siis Nansanaan, missä meidän koulu on ja työt alkaa maanantaina. Tarkoitus on tulla tänne taloon takas sitten viikonlopuksi (pe-su).
Ja mitä olen oppinut Ugandasta ekan viikon aikana. Huuh. Oon kuullun niin hulluja tarinoita. Kuten esimerkiksi, että tässä maassa on yli 50 kieltä, jota ees paikalliset ei osaa nimetä, mutta täällä puhutaan lugandaa. Ja, että Kampalassa kuljetaan joko taxilla (matatu) tai budabudalla (mopolla). Mopoja on ihan helvetisti keskustassa ja ne puikkelehtii tuolla aivan hullussa liikentessä. Ja tietenkin on kulkenu niillä useamman kerran, aina kolme mopon päällä. Ja taxit on siis minibusseja, jotka ottaa porukkaa kyytiin millon mistäkin, en ymmärrä mistä ihmeestä ollaan löydetty aina oikea. Me liikutaan harvoin keskenään, koska Kampalassa liikkuminen on aika hankalaa. Esim eilen illalla aiesecin ihmiset neuvo meidät oikeaan taxiin, mutta meidän piti vaihtaa taxia. Oltiin sellasella isolla hiekkakentällä, joka oli aivan täynnä niitä minibusseja ja porukkaa. Ja jolloin ihmeellä siinä kaaoksessa on joku logiikka ja porukka tietää, mistä mikäkin bussi lähtee. Mä en ymmärrä. 😀 Lisäks oon myös tutustunut Afrikan aikaan, jota ei ole. Ei oo käsitettä olla myöhässä. Tosin oma tutorini Herbert on ehkä se ainut poikkeus, joka on aina ajallaan! Ja on kokeiltu ruokaa (paikallisten suosittelemista paikoista) katukeittiöistä ja maha edelleen kunnossa.
Ja sitten niihin Ugangan ”what the fuck” tarinoihin. (EI ÄITIN LUETTAVAKSI!) Esimerkiksi tällainen, että jokainen ugandalainen kuuluu omaan klaaniin ja tuleva vaimo/mies ei saa olla omasta klaanista. Jokaisella klaanilla on myös oma totemieläin, jota ei saa syödä. Aiesec porukasta erään jäbän totemieläin on lehmä ilman häntää.. Siis MITÄ? Ja seuraava ”fakta”, että kaikki miehet ympärileikataan ja jos miestä ei oo ympärileikattu ja se paljastuu jollekin tämä mies peitetään jauhoilla ja laitetaan juoksee kylää ympäri alasti ja se pakkoleikataan. Jei! Ja valitettavasti myös naisia ympärileikataan edelleen, vaikka se on laitonta. :/ Ja kyllä homous on tabu, täällä ei ole homoja ja homolaki on parlamentissa edelleen käsiteltävänä. Marielan tädin lapsi Marti on pyörinyt meidän kanssa välillä ja hän on tosiaan ugandalainen homo. Marti on asunu 6vuotta jenkeissä ja on nyt täällä, koska on just valmistunu ja hän tuskin voi jäädä tänne asumaan. Ja sitten tällaisia tarinoita, että nykyään on kyllä rakkausavioliittoja, mutta joskus muinoin pojan isä etsi pojalleen vaimon ja poika valitsi perheen tytöistä mieleisensä. Ja ei tässä mitään, mutta tytön tädin piti testata, että mies on tarpeeks hyvä sängyssä ja pojan isä testasi, että tyttö on neitsyt.. MITÄ!? Ja sitten siihen kondomi artikkeliin, joka oli hesarissa samoihin aikoihin, kun ostin lentoliput ugandaan, että ”Ugandalais miehet on huolissaa, kun kortsut on liian pieniä!”. Ja kyllä asia on näin! 😀 En ole asiaa kokreettisesti tarkistanut, mutta miehet täällä sanoi, että kyllä pitää paikkansa. Kortsut ahistaa, joten niitä ei voi siksi käyttää, ne on liian kapeita. Että tällaista oon oppinu tällä viikolla. 😀
Sitten siihen koulumaailmaan taas. Tänään olin siis sokeiden lasten koululla aiesecin toisessa projektissa. Aamulla luvassa oli mannapuuron tapaista puuroa mukista tarjoiltuna, jota on tarjolla aina kouluissa aamupalaksi. Suurin osa lapsista siis asuu kouluilla joka paikassa. Sitten istutettiin puita lasten kanssa ja ne opetti viittomakieltä meille. Tän jälkeen oli lounas, joka oli niitä kuuluisia riisiä ja papuja, jota syödään sormin ja tätä on myös tarjolla joka päivä kaikilla kouluasteilla. Loppu päivä pelailtiin futista, lentopalloa yms.. Ja lupaan, etten ihan vähään aikaan valita koulujen liikuntakamojen riittävyydestä ja kunnosta! Huuh.. Nyt istutaan tyttöjen ja Herbertin kanssa meidän kämpillä ja jutellaan ja kuunnellaan musiikkia ja harjoitellaan twerkkaamaan. 😀 Ja däääm, sen osaaminen vaatii selkeästi afrikkalaista verta, koska Herbert ja Ragina (joka on siis puoliks bulgarialainen ja puoliks nigerialainen) pystyy siihen. DÄÄM! Tarvin vielä(kin) harjoitusta. 😀
Kiitos ja anteeksi tästä kirjoituksesta! 😉
Life is a jorney! 😉